Yhteisöllisyyden merkitys

Haluamme olla osa kiinnostavaa ryhmää. Sellaista, joka tuntuu itselle tärkeältä ja ihmiset sellaisilta, joiden kaltaisiksi haluaisi tulla. Miksi? Jokaiselle on tärkeää kuulua johonkin, tulla hyväksytyksi, saada arvostusta ja kokea vastavuoroisuutta. Olla mukana porukassa, joka innostaa ja rikastaa elämää.

Ei siis ole yhdentekevää, millaisessa paikassa olemme töissä. Kuten sosiaalipsykologian emeritusprofessori Antti Eskola on sanonut, inhimillisyys ei sijaitse ihmisessä itsessään, vaan ihmisten välillä. Samassa paikassa sijaitsevat myös arvostus ja yhteisöllisyys. Se, miten kohtelemme toisiamme työpaikalla, heijastuu sekä hyvinvointiin että tuloksiin. Hyviin suhteisiin tarvitaan ainakin ripaus yhteisöllisyyttä, tuota jokaisessa ihmisessä ja ryhmässä olevaa piilevää voimaa, joka yhdistää meidät yhteisen päämäärän äärelle.

Yhtei­söl­li­syy­s on yhteisiä kiinnostuksen kohteita, tapoja toimia ja osaamisen jakamista. Se vaatii keskinäistä luottamusta, perus­tuu vas­ta­vuo­roi­suu­teen ja antaa mah­dol­li­suu­den kuu­lua johon­kin. Yhteisöllisyys on ikään kuin sana­ton sopi­mus tehdä yhdessä töitä ja samalla naut­tia siitä, mitä saa­vut­taa tois­ten kanssa. Ilman yhteisöllisyyttä esimies ei saa tiimiä toimimaan yhteisen suunnan mukaisesti. Ilman yhteistä päämäärää yksilöt hajaantuvat toteuttamaan henkilökohtaisia tavoitteitaan. Yksilö ilman yhteenkuuluvuuden tunnetta on tuuliajolla, ehkä toteuttamassa jotakin, joka ei ole organisaation päämäärien, toiminnan tai kulttuurin mukaista.

Keskinäinen auttaminen on yhteisöllisyyden ytimessä. Vaikka vastavuoroisuus on kaikkien ihmissuhteiden perusta, ei se tunnu olevan itsestään selvää työyhteisöissä. Kilpailu astuu avuliaisuuden tilalle, klikkiytyminen korvaa yhteistyön ja kritiikki valtaa tilaa rakentavalta keskustelulta. Vastavuoroisuus tuntuukin edellyttävän aavis­tuksen pyy­teet­tö­myyttä, ripauksen omaeh­toi­suutta ja tilkan hyvän teke­mistä. Sitä helpottaa myö­tä­tun­toinen suh­tau­tu­minen ja keskinäinen luottamus. Onko yhteisöllisyydelle ja vastavuoroisuudelle tilaa jatkuvan kiireen ja tehostamisen keskellä?

Kannattaisi olla, sillä yhteisöllisyys on organisaation kätketty voimavara. Se ei vaadi mitään moni­mut­kaista ja työl­lis­tä­vää, sillä se rakentuu ihmisten välisten suhteiden kautta. Se ei kuitenkaan synny itsestään eikä linjauksia tai periaatteita kirjoittamalla. Ei ryhmätöiden tuloksena, vaan päivittäisten kohtaamisten, mielipiteiden vaihdon, väittelyiden ja yhteisen tekemisen kautta. Yhteisöllisyys syntyy luontevasti sosiaalisissa tilanteissa.

Kasvokkain kohtaamisessa on perinteistä inhimillisyyttä kaiken sosiaalisen median keskellä. Näet toisen, kenties kättelet, virittäydytte asiaan muutamalla lauseella. Huomaat, miten tunteet ja keskustelun energiatila vaihtelee ja saat tilaisuuden vaikuttaa niihin. Puhutte asiaa, hieman asian vierestä ja saatatte harhautua yllättäville, mutta kiinnostaville harhapoluille, joista aukeaa uusia vaihtoehtoja. Näet, miten sinuun suhtaudutaan, havaitset omista asenteistasi uusia piirteitä. Saat toiselta aikaa ja annat hänelle aikaasi. Parhaimmillaan rakennatte yhdessä miniyhteisön, joka saa hehkumaan ja ponnistelemaan vielä hiukan enemmän yhteisten tavoitteiden eteen. Yhteisöllisyys tekee jokaisen näkyväksi ja arvostetuksi.

Mistä tiedät, kokeeko tiimi olevansa tiivis yhteisö vai ryhmä toisistaan irrallisia yksilöitä? Sen havaitsee tiimin tavasta keskustella keskenään ja siitä, hakevatko he kontaktia toistensa kanssa. Myös siitä, että tiimi ei klikkiydy muita vastaan. Sen huomaa positiivisesta energiasta, auttamisen halusta ja siitä, että tiimissä vallitsee hyvä tunnelma. Jokaisella on oma roolinsa ja tehtävänsä, kaikkia tarvitaan. Ja kun joku on poissa, häntä kaivataan, eikä poissaolosta olla helpottuneita.

Jos yhteisöllisyys on kadoksissa, tiimissä vallitsee eripurainen tai negatiivinen tunnelma. Yhteistyötä ja tapaamisia vältellään ja vain omat tehtävät kiinnostavat. Silloin tarvitaan tietoisia tekoja. Aloita huolehtimalla siitä, että ihmiset ovat riittävän tuttuja toisilleen. Varmista myös, että kaikkia kuullaan. Dominoivat eivät saa aina hallita keskustelua, vetäytyvät eivät saa eristäytyä yhteistyöstä.  Järjestä yhteistyön paikkoja myös niille, jotka eivät tyypillisesti hakeudu yhteistyöhön. Anna aikaa keskusteluille ja osallista kaikki aika ajoin yhteiseen tekemiseen. Yhteisen vastuun kantaminen tuo esille jokaisesta uusia puolia ja voi helpottaa yhteistyötä jatkossa.

Yhtei­söl­li­syy­den parantaminen antaa tilaa kes­kit­tyä oleel­li­seen. Ei tar­vitse enää etuilla, kun voi luot­taa toi­sen tukeen. Syn­tyy yhtei­siä näke­myk­siä kil­pai­le­vien revii­rien sijaan. Voi rau­hassa syven­tyä par­haansa teke­mi­seen ja jät­tää näyt­tä­mi­sen vähem­mälle. Voi olla inhi­mil­li­nen ihmi­nen toi­selle yhtä inhi­mil­li­selle ihmi­selle, aina­kin pääosan aikaa. Ja lumou­tua siitä kai­kesta eri­tyi­sestä, mitä saamme yhdessä aikaan.

Julkaistu ensimmäisen kerran Hyvejohtajuus.fi -blogissa 14.3.2018