Vuorovaikutuksen voima 2/3

Kaikki vuorovaikutustilanteet muistuttavat sitä, mitä teatterin näyttämöllä tapahtuu, totesi sosiologi Erving Goffman jo 1959 ja jatkoi, että esitämme sosiaalisissa tilanteissa erilaisia rooleja saadaksemme omat pyrkimyksemme toteutumaan. Goffman rakensi havainnoistaan vuorovaikutuksen sosiologiaksi kutsutun suuntauksen, mutta näkemykseen voi yhtyä arkikokemuksenkin perusteella.

Ajattele vain vaikkapa kokouksia, sukujuhlia tai ystävien tapaamista. Tai mitä tapahtuu myyntitilanteissa, sattumalta kadulla tavatessa tai työpaikan kahvitauolla. Ne etenevät usein samankaltaisena toistuvan käsikirjoituksen mukaan. Samoja kysymyksiä, vastauksia ja kommentteja. Tuttuja puheenaiheita ja sanavalintoja sekä tuntuma siitä, mistä juuri nyt ei kannata tai on hyvä puhua.   

Mikä tärkeintä, aistimme erityisen tarkkaan vuorovaikutuksen sävyt, vaikka niitä on välillä vaikea sanoittaa.  Ne välittyvät suhtautumisessa ja sanattomassa viestinnässä. Tavassa tervehtiä, hyvästellä ja vaihtaa puheenaihetta. Ilmeissä ja eleissä, jotka kertovat kiinnostuksesta ja halusta olla lähellä tai vältellä. Ja tietenkin myös siinä, mistä puhutaan ja mistä vaietaan. Meillä on lukemattomia eri keinoja osoittaa toisillemme oma asema ja toisen paikka.  

Se, millaiseksi tunnet olosi muiden kanssa ja mitä päättelet heidän asenteistaan, vaikuttaa omaankin käyttäytymiseesi. Olet innolla mukana tai yrität sovitella ja myötäillä. Tai ehkä olet eri mieltä, haluat haastaa tai vastata samalla mitalla. Sanonta ”niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan” on varsin pätevä kuvaamaan sitä, mitä vuorovaikutustilanteissa tapahtuu. Olette samalla puolella, annat takaisin, sopeudut tai vetäydyt, tilanteesta ja tavoitteistasi riippuen.

Tai sitten vain siksi, että tunteet saavat toimimaan tietyllä tavalla.