Viivyttelyn lumo

Pitäisi kirjoittaa blogi, kun sellaiseen kerran tuli sitouduttua. Mutta kun on niin monenlaista muuta. Juuri, kun olin suunnitellut kirjoittavani illalla (kuten tiedätte, kannattaa aikatauluttaa tekemiset, jotta saa jotain aikaan) tulee kaikkea muuta kiireellisempää. Luettavien kirjojen pinon selaaminen (niistähän voisi saada virikkeitä). Paperikasojen siivoaminen (eihän sitä voi kirjoittaa jollei ympäristö ole sopiva). Tv-ohjelmien tutkailu (tänäänhän saattaa tulla tärkeä ohjelma, joka on pakko katsoa). Ja sitten vielä kaikki ne työhön liittyvät tehtävät, joita voisikin juuri nyt vilkaista.

Tiedän kyllä, että kaikki tuo on vain sijaistoimintaa, jolla välttelen tekemästä sitä, mikä olisi tärkeää. Viivyttelyksi kutsutaan sitä, että vapaaehtoisesti lykkää aikomaansa toimintaa, vaikka lykkääminen todennäköisesti pahentaa tilannetta. Viivyttely ja defenssit ovat läheisiä toisilleen. Defenssi on minän keino puolustautua silloin, kun edessä on jokin vaikea asia. Se voi näkyä torjumisena (olisi kai kuitenkin viisaampaa panostaa sen sijaan…), kieltämisenä (ei tämä ole niin tärkeä tehtävä kuin…) tai välillä jopa taantumisena (saan varmasti hyviä ideoita kunhan ensin käperryn peiton alle ja syön vähän suklaata). Keksin siis tekosyitä, joilla perustelen välttelyä ja sijaistoimintojen tekemistä. Tuntuuko tutulta?

Viivyttely on monella tapaa haitallista. Se saa siirtämään tehtäviä ja tekemään liian kiireellä sellaista, johon olisi halunnut syventyä. Se nakertaa onnistumista ja aiheuttaa huonon omatunnon. Se saa kantamaan tekemättömiä töitä mielessään ja tuskailemaan deadl linejen kanssa. Kuitenkin sitä tarttuu välillä mieluimmin sijaistoimintoihin kuin tärkeisiin tekemiseen. Aika ristiriitaista, sama energia ja aikahan niihin menee. Miten pääsisi välttelystä eroon?

Kannattaa kokeilla keinoja, joita aikaansaamisen tutkijat suosittelevat. Aika ajoin ne tuntuvat jopa toimivan, kunhan vain saa itsensä toimimaan niiden mukaan useammin kuin kerran. Avain ovat toistot.

Frank Martela kehottaa olemaan väsyttämättä tahdonvoimaansa, säästämään sen tärkeisiin asioihin ja luomaan hyvät rutiinit (Tahdonvoiman käyttöohje 2014). Sampo Sammalisto suosittelee välttämään keskeytyksiä ja erottamaan kiireelliset ja tärkeät asiat toisistaan (Viisas pääsee vähemmällä 2014). Some on täynnä lisää vinkkejä siihen, miten tomeroittaa omaan toimintaansa – kunhan vain ottaa uudet keinot käyttöön, eikä käytä niiden lukemista pakokeinona jostain tärkeämmästä…

Mitkä keinot voisivat toimia arjessa, sekä työtehtävissä että vapaa-ajalla? Esimerkiksi palastelu, hallittavan kokoiset tehtävät ja tekemiseen menevän ajan arviointi etukäteen. Jotain konkreettista ja mielellään sellaista, että yhdellä istumalla tuntee saavansa jotain aikaan. Sekä se, että ei yritä tehdä kaikkea kerralla vaan vaiheittain: luonnostelee ja hakee ideoita, tekee yhden pätkän, varaa ajan jatkolle. Käyttää myös hetken työn arviointiin, palaa siihen uudelleen ja viimeistelee – ja yllättäen tehtävä onkin valmis kohtuullisella vaivalla ja ajankäytöllä.

Tärkeintä aikaan saamisessa kuitenkin on, että haluaa. On innostunut. Sitä voi kutsua hienommalla nimellä motivaatioksi. Jos oikein hifistelee, niin sisäiseksi motivaatioksi. Siinä on kyse siitä, että jossakin onnistuminen on niin tärkeää, että muu meinaa jäädä. Sillä on hinku päällä, intohimo meneillään. Kun joku asia kiinnostaa riittävästi ja ryhtyy toimeen, syntyy innostus tekemällä. Ei inspiraatiota odottamalla. Anna tekemiselle tilaa. Joka päivä, pienissä paloissa. Samalla onnistut välttelemään viivyttelyä ja onnistut siinä, mikä on sinulle tärkeää.