Vielä vastavuoroisuudesta

Vastavuoroisuus on ihmissuhteiden ja vuorovaikutuksen perusta. Se on molemminpuolista ymmärrystä ja tukea, jota osoitetaan aktiivisesti. Vastavuoroisuus voi olla emotionaalista tukea, sosiaalisten tilanteiden sujuvuuden varmistamista, tiedon jakamista tai etujen vaihtamista. Kaikki ne vahvistavat suhteita ja halua auttaa. Saatuaan tukea kokee ikään kuin velvollisuudekseen vastata siihen. Vastavuoroisuuden toistuminen synnyttää siteen osapuolten välille ja lujittaa luottamusta.   

Vastavuoroisuus syntyy niiden välille, jotka kokevat toisensa tärkeiksi itselleen. Ilman molemminpuolista odotuksiin vastaamista, merkitykselliseksi koettua yhteistä aikaa ja keskinäistä arvostuksen osoittamista ei ole vastavuoroisuuttakaan. Vastakohtana on epä­luottamus, joka etäännyttää. Sen myötä menetetään halu auttaa ja tukea toista.

Tärkeä osa vastavuoroisuutta on tapa toimia. Huomaavaisuus lisää tunnetta välittämisestä, kylmäkiskoisuus välinpitämättömyyden kokemusta. Siksi kohteliaassa tai epäkohteliaassa tavassa toimia ei ole kyse vain hyvistä käytöstavoista, vaan ilmapiirin ja sosiaalisten suhteiden rakentamisesta vastavuoroisuuden kautta. Lämpimät suhteet motivoivat, kylmät karkottavat.

Tunnistat varmasti vastavuoroiset suhteesi, mutta mihin vastavuoroisuus kunkin kanssa perustuu? Se voi olla neuvojen saamista, tuen antamista ja idean viemistä eteenpäin. Vastavuoroisuuden kokemusta voi myös tietoisesti kasvattaa. Keskeistä on sosiaalisen hyväksymisen tunne. Ketkä ovat sinulle tärkeitä henkilöitä ja miten vastavuoroisuus välillänne toimii?