Verkostojen valta 2/3

Menin uuteen työpaikkaan, jota esihenkilö kuvasi asiantuntevaksi, innostuneeksi ja yhteistyöhenkiseksi. Olin innoissani, sillä kaipasin uudenlaista ajattelua ja yhdessä tekemistä. Otin siis heti ensimmäisinä päivinä aktiivisen roolin, sillä halusin näyttää olevani samanlainen kuin muut. Mutta jokin takkusi. Sain kyllä kohteliaita vastauksia, mutta samalla myös hieman ihmetteleviä katseita. Oloni alkoi tuntua oudolta.

Osoittautui, että tunnelma oli lämpimän sijasta varautunut ja moni oli kaivautunut poteroon, jota vahti tiukasti muilta. Yhteistyökumppanit olivat vakiintuneet, eikä uusia tahdottu mukaan sotkemaan hyviä käytäntöjä.  Moni ahersi työn parissa itsekseen, eikä edes kaivannut muuta. Siksi yhteisön sisälle ei oikein edes muodostunut toimivia verkostoja. Mutta kuppikuntia oli sitäkin enemmän.

Päättelit oikein, yhteisöön ei oikein päässyt mukaan ja yhteistyö oli vähäistä.

Mutta mikä erottaa kuppikunnat verkostoista, molemmissahan samanhenkiset hakeutuvat yhteen ja tukevat toisiaan? Perusidea onkin samankaltainen, mutta klikkejä yhdistää yleensä tyytymättömyys johonkin, verkostoja sen sijaan tahto saavuttaa jotakin. Ja klikit harvoin kutsuvat itseään klikiksi, sen sijaan verkostoilla on usein vakiintunut ja arvostettu asema.

Tuttujen ihmisten kanssa suhteet ja tavat alkavat vakiintua. Siksi uuden on joskus vaikea päästä ryhmään mukaan. Kaikkein helpointa se on ryhmään jo kuuluvan kautta. Mutta ei riitä, että tunnet jonkun ja olet kiinnostunut samoista asioista.  Ihmisten välille pitää myös syntyä luottamusta.

Eikä luottamus synny ilman tekoja. Mitä paremmin ihmiset tuntevat toisensa ja viihtyvät yhdessä, sitä mieluummin he auttavat toisiaan ja sitä vahvempi keskinäisestä luottamuksesta tulee.

Vuorovaikutus on siis verkostoa koossa pitävä voima. Mutta se ei synny itsestään, joten tarvitaan solmukohtia, jotka pitävät verkostoa yllä. Jonkun täytyy sopia tapaamisista, välittää tietoa, kartoittaa toiveita ja huolehtia ryhmän koossapysymisestä ja tarvittavasta laajentumisesta. Ei rooli välttämättä ole yhdellä henkilöllä, vaan heitä voi olla useampia, mutta ilman keskinäisiä kontakteja verkosto hiipuu.

Mieti vain esimerkiksi aiemmin niin hyvin yhdessä viihtynyttä opiskelijaporukkaa, entisiä naapureita tai yhteydenpidon nimeen vannoneita kurssiryhmiä. Jos kukaan ei ryhdy toimeen tai tapaamiset jäävät pintapuolisiksi, jää yhteys liian löyhäksi ja suhteet etäisiksi. Eikä vastavuoroisuutta, tuota jokaisen suhteen polttoainetta, ehdi syntyä.

Ilman tapaamisia ei kuule kuulumisia tai tunne olevansa muille tärkeä. Ilman tunnetta samalla puolella olemisesta ja keskinäisestä arvostuksesta ei mikään suhde vahvistu. Silloin jää myös vaille verkoston tukea.