Työyhteisön kärjistyneet roolihahmot: pilkalliset

Pilkallisuus on jotakin, jota on vaikea kuunnella. Se tuntuu alentavan kuulijan pilkkaajan tasolle ja samanaikaisesti se satuttaa. Se ei välttämättä tule sanoista, vaan purevasta sävystä ja asenteesta. Pilkkaaja ivaa asioita tai toisia tietoisesti tavoitteenaan kritisoida. Hän vain tekee sen tavalla, joka saa huomion pois itse asiasta ja siirtää sen tunnetasolle.

Pilkalliset ovat ankeuttajien lailla niitä, jotka tietävät paremmin. Kun ankeuttaja harmaannuttaa kaiken ympärillään, pilkallinen repii pieniksi palasiksi. Siksi pilkallisen kanssa työskentely on vaikeaa sekä kollegoille että esimiehelle. Keskustelun avaukset voivat saada ymmärtämättömän ja halveksivan vastauksen. Sisimmässään pilkallinen saattaa tunnistaa palautteen tarkoituksenmukaiseksi, mutta omaksuttu rooli ei anna periksi. Pilkallisten myönteisiä puolia voi olla vaikea tunnistaa, sillä sosiaalinen rooli peittävät ne alleen. Silti on hyvä tiedostaa, että usein pilkalliset ovat luutuneiden tapaan asioista perillä. Asiaosaamiselle on käyttöä, kunhan sen saa kuorittua naljailun alta.

Koska yhteistyön pitää kuitenkin sujua, on pilkallisenkin toimintaan puututtava. Palautteen säännöllisyydellä on vaikutusta, samoin sillä, että työyhteisö näyttää, ettei hyväksy pilkallista puhetapaa. Sävyllä ja sanattomalla viestinnällä on tässäkin merkitystä. Lempeän luja ja määrätietoinen ystävällisyys tehoaa usein paremmin kuin ivalliset sanat.

Tutustu myös ankeuttajaan, luutuneeseen, kyyniseen