Työyhteisön kärjistyneet roolihahmot: kyyninen

Kyyninen on se kollega, joka vähättelee kaikkea. Ei niin pientä asiaa, ettei sitä kannattaisi mitätöidä. Ei niin suurta iloa, ettei se ansaitsisi pienentämistä. Kyyniselle tyypillistä on, ettei hän tarvitse edes sanoja. Hymähtely, olkien kohauttaminen, tuhahtelu ja ylimielinen ilme oikeassa kohdassa riittää yhtä hyvin. Hän on ikuinen pessimisti, joka pilkallisen ja ankeuttajan tavoin tietää. Ankeuttaja tietää, etteivät suju niin kuin pitäisi. Pilkallinen tietää, miten niiden tulisi mennä. Kyyninen tietää, ettei mikään kuitenkaan onnistu.

Kyyninen on työyhteisön latistaja, jossa on kaikkitietävän piirteitä. Sellainen musertaa ilon ja menestyksen aiheet, joten kyynisyyttä ei pidä sallia. Kyynisen vahvuus on usein sama kuin ankeuttajankin, realismin ja kriittisyyden tuominen työyhteisön toimintaan. Kun sen liiallisuus saadaan suitsittua, ollaan jo paremmalla puolella yhteistyössä.

Kyynisyyteen puuttuminen on kollegojen ja esimiehen yhteistyötä. Hyvä alku on yhteisistä pelisäännöistä sopiminen vaikkapa muutosten tai kulttuurin kehittämisen yhteydessä. Jos sellaista ei ole näkyvillä, pitää asia nostaa muutoin keskusteluun.

Kyynisen haaste työyhteisössä on välinpitämättömyys muita kohtaan. Siksi keskustelu ei välttämättä johda muutokseen. Tarvitaan lisää ryhmän painetta, sillä kyyninen tarvitsee yleisön, jolle sanansa kohdentaa. Jos yleisö jää puuttumaan, menettää kyynisyys voimansa.