Tarinoiden voima

Tarinallistamisen merkityksestä mutta myös kertomuksen vaaroista on puhuttu viime aikoina paljon, mutta mikä merkitys niillä on arkisissa tapaamisissa? Kertomalla tapahtumista haemme ymmärrystä, rakennamme luottamusta ja haemme samastumispintaa muiden kanssa. Kerrottu muokkaa ajatuksiamme riippumatta siitä, puhuuko siitä ääneen suuremmassa joukossa vai miettiikö tilannetta jonkun luotetun kanssa tai hiljaa itsekseen. Samalla pohdimme selityksiä tapahtumille ja omien valintojen perusteita ja muokkaamme siten myös omaa tarinaamme.

Sama logiikka toimii myös erilaisissa ryhmissä. Niiden tarinat kertovat sekä jännitteistä ja ristiriidoista että onnistumista ja pienistä tai suurista voitoista. Kerrottu rakentuu usein hierarkian, statuksen ja tärkeiden henkilöiden ja tapahtumien ympärille ja yksi sen tavoite on yhdistää kertojaa ja kuulijoita. Mehevät kuvaukset ja ei-julkinen tieto ja tapahtumat voivat olla myös yritys parantaa omaa asemaa yhteisössä.

Yhteisössä kerrottuja juttuja voisi kutsua myös juoruiluksi, mutta pohjimmiltaan ne ovat jotain muuta kuin ajan kuluttamista ja viihtymistä. Hieman kärjistäen voisi sanoa, että kaikella yhteisössä kerrotulla on syy, tarkoitus ja yleisö. Ne kerrotaan usein tarkoin valitussa tilanteessa ja kuulijoissa halutaan herättää sopiva reaktio. Tarinat voivalla olla laajoja ja aiheesta tai henkilöstä toiseen poukkoilevia jatkokertomuksia, teräviä tilannekuvauksia, vihjailuja tulevasta tai arvailuja syistä ja seurauksista. Puhuttu välittää tiedon lisäksi myös tunteita ja merkityksiä, ja siksi kerrotulla on valta muokata yhteisön todellisuutta.

Harvassa yhteisön sisäisessä tarinassa on kyse vain tiedon välittämisestä. Kerrottu herättää tunteita, välittää merkityksiä, paljastaa tulkintoja ja kertoo ihmisten välisistä suhteista usein tarkoitushakuisesti. Keskustelu antaa tilaa tunteiden purkamiselle ja niiden käsittelylle. Kukapa ei tunnistaisi yhteisen pohdinnan, valittamisen, kauhistelun tai ihastelun puhdistavaa vaikutusta!

Puheella voidaan tavoitella omaa etua mutta tarkoituksena voi olla myös yhteisölle tärkeiden arvojen ja periaatteiden varjeleminen. Tarinat voivat myös olla pyrkimys saada muutosta aikaan tai yhdistää ihmiset saman tavoitteen taakse. Yhteinen paheksunta tai innostus lähentää ja ohjaa ryhmäpaineen kautta toimimaan odotusten mukaisesti. Miksi sillä, mitä yhteisössä puhutaan, on niin iso merkitys? Kerrottu paljastaa usein sellaista, mitä ei virallisesti kerrota mutta myös sen, mikä on kiinnostuksen kohteena tai kenties jo kaikkien epävirallisessa tiedossa. Tarinat välittävät kertojan tunteet ja kutsuvat muita myötäelämään niitä. Samalla kertominen on osa sosiaalisten suhteiden hoitamista, sanoo työyhteisöjen juoruilua tutkinut Robin Dunbar (1996).  Jutut rakentavat sosiaalista karttaa siitä, millaisia ihmiset ovat. Tai pikemminkin siitä, millaisina kertoja heitä pitää ja miten heihin suhtautuu. Ja mikä tärkeintä, kaikella kerrotulla on taipumus muuttua osaksi yhteisön todellisuutta, tarinoiden todenperäisyydestä ja niiden tarkoitushakuisuudesta riippumatta. Siksi aika ajoin on hyvä kysyä itseltään, millaista maailmaa edistää.