Tarinoiden totuus 1/4

Tiedät kyllä, mistä on kyse, kun menet työpaikan kahvihuoneeseen ja siellä olevat hiljenevät. Tai kun joku vedetään syrjään käytävällä tai ystävien tapaamisessa joku alkaa puhua hiljaisemmalla äänellä saaden siten hetkessä kaikkien huomion. Tunnelma sähköistyy. Jotain kiinnostavaa on tulossa. Mitä nyt on tapahtunut? 

En ole tainnut olla mukana missään ryhmässä, jossa ei ainakin välillä puhuttaisi muista, yleensä poissaolevista. Mitä joku on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Kuka pitää kenestä tai ketkä eivät pärjää keskenään. Onko tiedossa    jotain, jota muut eivät vielä tiedä. Mitä tapahtui eilen tai viime viikolla. Jutut ovat ehkä pieniä, mutta niillä on suuri merkitys. Erityisiä niistä tekee tunne, että tämä on tarkoitettu vain minulle, vain meille, ei muille.  

Ainakaan vielä. Ja samanaikaisesti kun imet itseesi kerrotun, ehkä ajattelet, ettei juoruilu kiinnosta sinua oikeasti. Et kuitenkaan malta jättää kuuntelematta, kun kerran on tilaisuus, tai kertomatta juttua eteenpäin, jos tunnet, että siitä olisi hyötyä tai hupia.

Melkein aina, kun olen aloittanut uudessa työpaikassa, joku uusista kollegoista on todennut, että en kerro sinulle vielä kaikkea, saat itse muodostaa näkemyksesi ilman ennakkokäsityksiä. Hyvä ajatus, mutta pelkästään jo tuo lause saa ajattelemaan, että meneillään on jotain erikoista. Niinpä sitä alkaa katsella ympärilleen tarkemmin ja samalla myös tulkita näkemäänsä.

Ja havainnoistaan tietenkin kertoo muille, ainakin sille, joka tuon antoi tuon ennakkovaroituksen.