Pysähtymisen paikka

Loma. Vuodenajasta riippumatta se tarkoittaa usein sitä, että viimeiset pari viikkoa ennen lomaa tekee töitä entistä tiiviimmällä tahdilla, jotta voisi jäädä hyvillä mielin lomalle. Vielä pari kokousta lisää kalenteriin, muutama ylimääräinen tapaaminen yhteistyön merkeissä ja uusien suunnitelmien kommentointia pinossa olevien lisäksi. Pidempiä päiviä, lyhyempiä lounaita, useampia pöydälle jääneitä kahvikuppeja. Ihan kuin päästäkseen lomalle pitäisi ensin tehdä loma-ajankin työt. Ja vähän valmistella seuraaviakin.

Silloin kiire voi helposti jäädä päälle, kun loma alkaa. Pahimmillaan lomakin alkaa tuntua suorittamiselta, vähän kuin työn jatkeelta mutta sentään eri ympäristössä. Sellaiselta lomalta voi palata aiempaa väsyneemmillä aivoilla varustettu työntekijä. Sellainen, joka on huomaamattaan estänyt Lomaa tekemästä tehtäväänsä. Loma ei voi antaa lomailijalle parastaan, jos sille ei anna elämässään tilaa.

Mitä tehdä, että Loma saisi tilaa tehdä oman työnsä? Sen voi aloittaa pysähtymällä tietoisesti. Ei ryntäilyä. Ei palaverin aikana vaivihkaa kirjoitettuja sähköposteja eikä vilkuilua seuraavan tapaamisen papereihin.  Sen sijaan pysähtyy, reilusti ja tietoisesti. Ottaa hetkeksi aikaa itselleen ja antaa ajatusten tulla. Mitä tarvitsen, mikä on minulle aidosti tärkeää. Mihin haluan keskittyä. Mistä saan itselleni energiaa, mikä innostaa jatkamaan. Mihin tarvitsen muutosta ja miten se on mahdollista toteuttaa.

Kun on pysähtynyt tietoisesti ensimmäisen kerran, on siitä helppo tehdä päivittäinen tapa. Hetki keskittymistä ennen palaveria, enemmän aikaa itselle ennen neuvotteluja. Pieni tauko ennen kuin siirtyy seuraavaan tehtävään, muutama rauhallinen ajatus ennen esiintymistä. Rohkaisevia sanoja ja kiitosta myös itselle, ei aina vain toisille. Pysähtyminen ja omille ajatuksille ajan antaminen antaa tilaa muuttua siksi ihmiseksi, joka haluaa olla.