Puhetavalla on merkitystä

Kuvittele organisaatio, jossa ei juuri puhuta. Vain välttämättömissä tilanteissa vaihdetaan muutama sana ja nekin vaimeasti. Mieti myös työyhteisöä, jossa keskustelu on vilkasta ja kohtaamisia on paljon. Molemmilla on seurauksensa. Ilmapiiri vaikuttaa tunnelmaan ja haluun tehdä yhteistyötä ja venyä tavoitteiden saavuttamiseksi. Vaikutus ei kuitenkaan jää vain yksilön tasolle. Puhe- ja vuorovaikutustavat luovat yhteistä työkulttuuria. Puhetavan vaikutuksesta on kirjoittanut oivaltavasti mm. Pirkko Muikku-Werner (2012).

Tapa puhua on keino vaikuttaa ja lisätä uskottavuutta sosiaalisissa tilanteissa. Puhe kertoo persoonallisuudesta, sosiaalisesta asemasta ja suhteesta muihin.  Puhuessamme emme vain pyydä, kysy, kerro tai ohjaa. Vaikutamme toisiimme myös näyttämöllisin keinoin: sanavalinnat, intonaatio, painotukset, tehosanat, vertauskuvat ja innostus tai turhautuminen ovat kaikki keinoja tehostaa viestiä.

Puhe on tiedon välittämistä mutta yhtä paljon myös tapa luoda merkityksiä ja kuvata valtasuhteita. Suhtautuminen kuuluu paitsi keskustelutavoissa ja sanavalinnoissa myös sanattomassa viestinnässä ja tavoissa, joilla vaietaan, osoitetaan välinpitämättömyyttä tai kiistellään. Vuorovaikutuksen myötä syntyy työyhteisön vakiintunut puhetapa, diskurssi, joka on yhteinen vakiintunut näkemys siitä, mikä on tärkeää. Diskursseja tutkimalla voidaan päästä kiinni siihen, miten toiminta ja puhe tuottaa yhteisön sosiaalista todellisuutta. Diskursseilla voidaan sekä piilottaa että korostaa. On tunnetasolla iso ero, kutsutaanko muutosta organisaatiossa rakennemuutokseksi, tehostamiseksi, saneeraukseksi tai toiminnan uudistamiseksi. Diskurssi tuo esille, mihin pyritään ja mitä arvostetaan. 

Työyhteisössä voi olla vallalla esimerkiksi tehokkuus-, myynti-, kustannus- tai palveludiskurssi. Se kertoo keinoista, joilla organisaation uskotaan onnistuvan. Diskurssia kuvaa myös tapa, jolla puhutaan vaikkapa tiimityön merkityksestä tai ikääntyvien työntekijöiden roolista. Tai kun annetaan erilaisia lempinimiä: kehittämisorganisaatiosta tulee puuhamaa, taustatehtävistä sälää tai esimiehestä pomo tai päällepäsmäri. Tapa puhua toiminnasta ja ihmisistä määrittää näissä tehtävissä olevien merkitystä, identiteettiä ja mahdollisuuksia organisaatiossa. Joskus merkityksellisintä saattaa olla se, mitä jätetään sanomatta.