Näyttämöllisyys ja esittämisen voima 3/5

Toisten ymmärtämistä monimutkaistaa sekin, että omasta toiminnastaan on paljon paremmin perillä kuin muiden. Omat motiivit ja teot tuntuvat yleensä perustelluilta ja fiksuilta, kun taas toisten tekemiset tai puheet saattavat vaikuttaa oudoilta, ellei suorastaan kyseenalaisilta. Usein myös sallii itselleen sellaista, mitä ei voi hyväksyä muilta, vaikka se kuulostaakin epäloogiselta.

Ai mitä se käytännössä tarkoittaa?  Joku saattaa esimerkiksi kritisoida hyvin uratietoisia, vaikka pitää itsekin tärkeänä päästä tiettyyn asemaan. Toinen hermostuu jonkun tavasta keskeyttää jatkuvasti muiden puhe, vaikka tekee itse juuri samaa. Kolmas ei pidä etuilijoista, vaikka ei itse suostu koskaan jäämään jonon hännille. Mikä vain käyttäytyminen voi olla sellaista, joka toisen tekemänä ärsyttää, vaikka olisi itse ihan samanlainen.

Mieti hetki tuttujasi, ja itseäsi. Muistat ehkä tilanteita, joissa olet mielessäsi moittinut muita, mutta hetken päästä tehnyt itsekin samoin. Tai olet tavoitellut samaa kuin muut, ja sitten ihmetellyt heidän intressejään. Ihmisistä ja keinoista riippumatta syy toimintaan on pohjimmiltaan sama: saisi haluamansa tai välttäisi jotain epämieluista. Ja silloin, kun kaikki haluavat samaa, on kilpailutilanne valmiina.    

Siinä taisikin olla tuon vuosien takaisen tiimin ongelma. Epäluulo heikensi suhteita ja lietsoi kilpailua. Räjähdysherkkä ilmapiiri sai jokaisen tarkkailemaan, tulkitsemaan ja levittämään arvailtua tietona. Päätelmiin haettiin kavereilta vahvistusta, ja niillä oikeutettiin oma käyttäytyminen.

Oli niin paljon helpompi ymmärtää itseä ja kavereita kuin niitä toisia.

Tärkeää oli myös antaa ulospäin kuva, että asiat sujuivat ellei nyt täydellisesti, niin ainakin ihan hyväksyttävästi. Olimmehan kaikki ammattilaisia.

Tai ehkemme sittenkään, sillä olennainen osa ammatillisuutta on kyky tehdä yhteistyötä.  

Sosiologi David Shulman muistuttaa, että nyky-yhteiskunnassa oikean vaikutelman syntyminen on monesti tärkeämpää kuin osaaminen. Väite täydentää hyvin Erving Goffmanin yli viisikymmentä vuotta vanhaa ajatusta siitä, että sosiaaliset suhteet rakentuvat usein enemmän vaikutelmien ja ulkoisen olemuksen kuin asioiden perusteella.

Siinä tiimissä jäimme vangiksi toisistamme saamaan kuvaan.  Vaikka tunnistimme toistemme osaamisen, se ei riittänyt hyvien suhteiden rakentamiseen.

Oma rooli sosiaalisissa tilanteissa on mutkikas yhdistelmä olosuhteita, odotuksia ja suhteita. Rooli perustuu siihen, millaisen kuvan haluaisi antaa itsestään, mutta se myös muokkautuu vuorovaikutuksen myötä. Reagoimme herkästi muiden suhtautumiseen, kommentteihin ja erityisesti niistä herääviin tunteisiin. Tunteet saavat toimimaan, mutta niitä myös piilotetaan, korostetaan ja työnnetään syrjään sen mukaan, minkä oletetaan olevan parasta juuri siinä tilanteessa.

Jos ne eivät vie kokonaan mukanaan. Silloin saattaa toimia tavalla, jota jälkikäteen harmittelee.

Kerta kerralta omasta esityksestä tulee aina vain vakuuttavampi, sillä kokemus opettaa. Oppimisen kääntöpuoli on, että tavat ja roolit istuvat tiukassa silloinkin, kun olisi viisasta toimia toisin.