Moniääninen organisaatio

Organisaation voi nähdä vakiintuneena, jatkuvia organisaatiomuutoksia lukuun ottamatta pysähtyneen tuntuisena möhkäleenä, joka junnaa paikallaan. Tai se voi olla ketterästi uusiin haasteisiin mukautuva pieni joukko, joka innostuu juuri muutoksista. Verkostot kuuluvat sen systeemiin, mutta myös hierarkia, ihmisten väliset suhteet ja tapa toimia yhdessä. Huolimatta siitä, onko organisaatio iso vai pieni, jähmeä vai joustava, sitä säätelevät samat lainalaisuudet. Organisaatio on kompleksinen kokonaisuus, jonka kaikki osat vaikuttavat toisiinsa. Monimutkaisuus ei rajoitu vain rakenteeseen ja toimintatapoihin, vaan ulottuu myös siihen, mitä ihmisten välillä tapahtuu.

Arkikokemuksen perusteella organisaatioissa tuntuu tapahtuvan paljon sellaista, jota on vaikea ymmärtää. Päätöksiä, joiden perusteista ei tunnu saavan kiinni. Tilanteita, jotka tuntuvat epämääräisiltä ja joskus kaoottisilta. Ihmisiä, jotka yhteistyön sijasta tuntuvat vetäytyvän tai käyvän jatkuvaa hyökkäys-puolustustaistelua. Ilmapiiri, joka muuttuu kuin taikaiskusta, kun jotain yllättävää tapahtuu.

Ja sitten on tietenkin kaikki se, joka on luonnollista ja helppoa: Ilo yhteistyöstä. Yhdessä jaettu onnistuminen ja asiakkailta saatuja kehuja. Tunne siitä, että itsetunto vahvistuu osaamisen kehittyessä ja että on saanut maailman parhaat kollegat. Tieto siitä, että juuri tämä on oikea paikka minulle juuri nyt.

Organisaatio rakentuu ihmisten välisistä suhteista ja toiminnasta, yhteisistä kokemuksista. Yhteinen historia näkyy tuttuina tapoina ja toteamuksina, toistuvina ilmiöinä ja tunteina, samankaltaisina päätöksenteon perusteina ja tapana ratkaista tai jättää pöydälle asioita. Kannamme mukanamme työyhteisöstä toiseen aiemmin koettua. Niissä on miellyttäviä ja hankalia kokemuksia, toiveita ja kuvitelmia, ihanteita ja tarpeita. Ajan myötä ne ovat muokkautuneet mielen sisäisiksi kuviksi ja käsikirjoitukseksi, jotka ohjaavat käyttäytymistä. Ne ovat osa organisaation moniäänisyyttä, erilaisten näkemysten kirjoa.