Miltä luottamus tuntuu

Moni niistä, joiden kanssa olen puhunut luottamuksesta viittaa siihen, kuinka tärkeää on oma tunne siitä, millainen toinen on. Puhuttiin hyvästä tyypistä, reilusta asenteesta ja positiivisesta suhtautumisesta elämään ja yllätyksiin sekä siitä, ettei luotettava ihminen halua olla tukkeena toisten tekemisille. Toisaalta luottamus voi syntyä myös tilanteen ohjaamana; kun on päästävä tavoitteeseen, on luotettava muihin ja siihen, että he hoitavat roolinsa.

Riippumatta siitä, syntyykö luottamus hyvien tyyppien vai olosuhteiden kautta, se lisää kollektiivista vastuuta ja halua toimia ja oppia yhdessä. Silloin yhteisö voi toimia yhden haastateltavan kuvaamana ihmiskiihdyttämönä, paikkana, joka kasvattaa tekijöitä rooliinsa. Ei anneta vain tilaa ja mahdollisuuksia, vaan tietoisesti myös ohjataan ja opetetaan sekä asiat että tavat. Se on yksi keino luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kokemusta yhteisöllisyydestä. Silloin mukana on ajatus siitä, että yhteisö on aina kokonaisuus, jossa jokaisella on tärkeä rooli onnistumisessa.

Luottamuksen tuntee konkreettisesti, se ei ole vain epämääräinen käsite tai puheen asteelle jäänyt idea. Kokemus luottamuksesta tuntuu tyytyväisyytenä esimerkiksi silloin, kun kysytään mielipidettä tai neuvoja, tai itseluottamuksena, kun saa kimurantin tehtävän ja muut luottavat, että se onnistuu, tai rauhallisuutena, kun tietää, ettei toisen työtä tarvitse parsia, vaan se tehdään niin kuin on sovittu.

Luottamuksen huomaa myös tapaamisen ilosta ja hyvin sujuvasta vuorovaikutuksesta. Ja tietenkin tyytyväisyydestä, kun toinen tekee, mitä lupaa, ja pysyy sanojensa takana.

Silloin on syntynyt ilmapiiri, joka on helppo ja välitön, jossa voi olla riittävässä määrin oma itsensä ja, mikä merkittävintä, osataan olla myös toisten onnistumisista iloisia, ei vain omista.