Luottamus rakentuu vastavuoroisuudelle

Luottamus rakentuu vastavuoroisuudelle. Siis sille, että saadessaan apua ja tukea on valmis itsekin vastaamaan samoin tavoin. On monen tyyppistä vastavuoroisuutta. Sitä, että ymmärretään puolin ja toisin ja tuetaan toista aktiivisesti. Vastavuoroisuus voi olla emotionaalista tukea, joka auttaa itsetuntoa vahvistumaan ja sosiaalista vastavuoroisuutta, jonka tarkoitus on luoda hyvä ja kannustava ilmapiiri. Yhtä hyvin vastavuoroisuus voi olla tiedon jakamista, ajan tasalla pitämistä, taustatietojen kertomista tai etujen vaihtamista. Ydin on siinä, että keskinäiset suhteet vahvistuvat hyvän, luottamusta lisäävän ja molemmille hyödyllisen vuorovaikutuksen kautta.

On helppoa olla vastavuoroisessa suhteessa sellaiseen, jonka kokee tärkeäksi itselleen. Mutta hyväkään suhde ei pysy ennallaan, jos ei jutella, tavata, kohdata, olla lähellä ja jaeta iloja ja suruja. Ilman keskinäisiin odotuksiin vastaamista, merkitykselliseksi koettua yhteistä aikaa ja keskinäistä arvostuksen osoittamista ihmisten välit eivät pysy kunnossa ja luottamuskin katoaa.

Joskus huomaa olevansa tilanteessa, jossa aiemmin niin hyvältä tuntuneet välit kollegaan tai ystävään ovat muuttuneet. Vuorovaikutus on muuttunut avoimen sijasta muodolliseksi tai yhteydenottoihin ei enää vastata kuin viiveellä, jos silloinkaan. Eristäytyminen ja viesteihin vastaamattomuus synnyttää epäluottamusta, joka etäännyttää. Epävarmuus saa ennen pitkää halun auttaa katoamaan, ja tilalle astuu varovainen ja epäluuloinenkin suhtautuminen. Joskus suhteet palaavat ennalleen, joskus tilanne jää pysyväksi.  

Suhteiden ylläpitäminen vaatii siis vastavuoroisuuden lisäksi aikaa ja viitseliäisyyttä, mutta kaiken kiireenkin keskellä se kannattaa. Luottamus ei synny tyhjiössä.