Luottamus on kulttuurissa

Kulttuuri ja luottamus muistuttavat siinä toisiaan, että ne muokkautuvat tekojen, kohtelun ja puheiden kautta. Niin hyvät kuin huonotkin tavat ohjaavat kanssakäymistä ja muuttuvat vähitellen ryhmän tunnusmerkiksi. Sitä tehdään, mitä nähdään.  

Jokaisella meistä on kokemuksia hyvin erilaista yhteisöistä, niin minullakin. Yksi porukka tuntui kangistuneen omiin kaavoihinsa, eikä tilanne häirinnyt siellä pitkään olleita. Yhteisö arvosti sitä, että kaikki oli tuttua ja turvallista, ja muutoksia pidettiin tarpeettomina. Sen vastakohtana oli työyhteisö, jossa mikään toimintatapa ei pysynyt kovin pitkään entisellään, sillä sen motto oli jatkuva uudistuminen. Mielessä on usein myös paikka, jossa tehtävät jakautuivat henkilökohtaisten suhteiden, ei vastuualueiden mukaan. Seurauksena oli lievä kaoottisuus, kun koskaan ei voinut olla varma siitä, etteikö samaa asiaa olisi hoitanut joku muukin.

Edellä olevat voivat tuntua ääriesimerkeiltä, mutta moni tunnistaa niistä jotain tuttua. Mutta oletko miettinyt, millainen oma työyhteisösi, tuttu harrastusporukka, ystäväpiiri tai tuntemasi yhdistyksen hallitus on? Mistä kulttuurin voi tunnistaa?

Ensivaikutelma on usein kuvaava, mutta voi käsitys muuttuakin, kun tutustuu paremmin ryhmään.  Näyttääkö toiminta esimerkiksi poukkoilevalta, tasaiselta, varovaiselta tai mielivaltaiselta? Nopealta vai hitaalta? Herättääkö ihmisten kohtelu tunteen arvostuksesta ja luottamuksesta vai tuntuuko suhtautuminen esimerkiksi välinpitämättömältä, ohittavalta tai pienentävältä?

Ja kun tarkkailet, miten ryhmän vetäjä toimii, mitä huomaat? Yhdistääkö toiminta ihmisiä, hajottaako se tietoisesti porukkaa tai ajaako se ihmiset pieniksi klikeiksi? Onko huomio menneisyydessä, tiukasti kiinni tässä päivässä vai onko pääpaino tulevaisuudessa?  Mistä puhutte yhdessä?

Jos oma työyhteisö tuntuu olevan liian lähellä että, että sen toiminnasta pääsisi heti perille, mieti joitain puolituttuja paikkoja. Miltä niiden toiminta näyttää ulkopuolelta katsottuna? Hieman etäämpää on usein helpompaa nähdä selvemmin kuin silloin, kun on itse tilanteessa mukana.