Luottamuksen rakentaminen

Luottamukselliset suhteet syntyvät pikkuhiljaa. Luottamus vaatii tutustumista, aikaa ja vastavuoroisuutta. Luottamus ei kuitenkaan ole pysyvää vaan kasvaa tai vähenee kokemusten myötä. Luottamus on yleensä molemminpuolista. Harvoin tilanne on se, että toinen luottaa, mutta toinen ei juurikaan.

Luottamus on uskoa siihen, että muut toimivat odotetun mukaisesti. Pienet, joskus lähes huomaamattomilta tuntuvat teot, sanat ja ohikiitävät hetket ovat niitä, jotka vahvistavat tai rapauttavat luottamusta. Ne voivat olla katseita, äänensävyjä, tokaisuja tai rohkaisua, kaikkia niitä sosiaalisen tuen tai välinpitämättömyyden ilmaisuja, joilla osoitamme luottamusta tai sen puutetta.

Kaikki suhteet perustuvat luottamukseen. Hyviin kokemuksiin toisesta, helppouteen olla yhdessä, vastavuoroiseen toimintaan ja uskoon siitä, että tilanne jatkuu samanlaisena. Yhteinen historia näkyy tuttuina tapoina ja toteamuksina, toistuvina ilmiöinä ja tunteina, samankaltaisina päätöksenteon perusteina ja tapana ratkaista tai jättää asioita pöydälle. Ajan myötä kokemukset muokkautuvat käsikirjoitukseksi, joka ohjaa käyttäytymistä.

Luottamusta lisäävät arkiset hetket ja lupausten pitäminen, ja heikentävät esimerkiksi passiivisuus tai näkemysten ohittaminen. Ristiriitatilanteissa pääsemme luottamuksen ytimeen: koemmeko toisemme tärkeiksi ja yhdenvertaisiksi, hyväksymmekö erilaisuuden ja miten ratkaisemme konfliktialttiit tilanteet. Kaikella tällä on suuri merkitys sille, millaiseksi luottamus ihmisten välillä kehittyy.

Miten luottamuksen tunnetta voi lisätä? Lupausten pitämisellä, avoimuudella, ystävällisyydellä ja huomioon ottamisella. Sellaiseen on siihen helppo vastata samalla tavalla. Ilman kontakteja luottamus kuitenkin hiipuu. Siksi kohtaamisia tarvitaan erityisesti silloin, kun kiire tuntuu niin kovalta, ettei ehdi enää vaihtaa edes paria sanaa muiden kanssa.