Lisää toimijuutta

Sana toimijuus (human agency) nousee esille aika ajoin, nykyään aiempaa useammin. Usein siitä puhutaan ammatillisen kasvun ja elinikäisen oppimisen yhteydessä. Se kuulostaa samanaikaisesti tutulta ja vieraalta. Teen jotakin, siis toimin. Valmius toimia, tahto toimia aktiivisesti. Toimia jonkun puolesta, tarkoitus toimia. Tämä toimii, tämä ei. Mistä toimijuudessa oikein on kyse ja millä tavoin se liittyy työn maailmaan? Tunnustan heti kärkeen: lainaan alla oppimisen ja toimijuuden tutkijoiden ajatuksia. Näkökulmista toimijuuteen liittyen saan olla kiitollinen mm. prof. Anneli Eteläpellolle ja Kirsti Longalle.

Toimijuuden määritelmiä on monia, mutta yhdistelen tässä työelämälle tärkeitä toimijuuden piirteitä. Toimijuus on arkisesti ilmaistuna kykyä saada aikaan tai tehdä tavoitteellista muutosta. Se on tahtoa edetä, osallistua ja ottaa kantaa. Muuttaa maailmaa (omaa tai yhteistä) oman toimintansa kautta. Siis toimia yksilönä tai osana yhteisöä.

Toimijuus on lähellä kokemusta vaikuttamisesta ja voimaantumisesta.  Onnistuminen siinä minkä eteen tekee aktiivisesti töitä (siis toimijuudessa) lisää tunnetta siitä, että pystyy ja on pätevä (kuten Mezirov jo 1991 huomasi). Se on mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa ja tunne siitä, että pärjää.

Tässä ehkä onkin toimijuuden ydinmerkitys työn tekemisen maailmassa. Toimijuus saa parhaimmillaan aikaan hyvän kierteen. Kun toimii, saa aikaan ja huomaa pärjäävänsä. Oman toiminnan vaikutuksen näkeminen lisää merkityksen kokemusta ja hallinnan tunnetta. Se puolestaan tukee kykyä tehdä päätöksiä ja toteuttaa niitä (ainakin Gordonin 2005 mukaan). Se innostaa yhdistämään voimat ja luo tilaa yhteistyölle. Yhteiset onnistumiset ruokkivat yhteistä tekemistä, joten parhaimmillaan toimijuus lisää myös yhteisöllisyyttä. Ja kuten todettiin, yhteisöllisyys edistää hyvän fiiliksen lisäksi ihmissuhteita ja työn tuloksia.