Kulttuuri syntyy nopeasti

Kulttuuria voi kuvata sosiaaliseksi voimaksi, joka yhdistää ihmiset ja saa yhteisön onnistumaan tai epäonnistumaan. Se ohjaa sitä, mitä teemme, mihin kiinnitämme huomiota ja mitä pidämme tärkeänä. Mutta kulttuurissa ei ole kyse vain säännöistä tai annetuista ohjeista. Se on tapa toimia yhdessä, joka syntyy lähes itsestään sosiaalisissa tilanteissa.

Toisin sanoen opetamme vaivihkaa toisiamme eri tilanteissa. Ohjaamme katseilla, eleillä, ilmeillä ja puheella, miten kannattaa tai ei ole hyvä toimia. Sitä kautta ymmärrämme, mikä on välttämätöntä ja suositeltavaa, hyväksyttyä mutta harkittavaa, turhaa ja vältettävää tai kiellettyä ja tarpeetonta.

Tunnistat kulttuurin, kun katsot ympärillesi ja mietit, millaisen vaikutelman saat. Näyttääkö toiminta esimerkiksi määrätietoiselta, poukkoilevalta, tasaiselta tai jopa varovaiselta? Nopealta vai hitaalta? Herättääkö kohtelu tunteen arvostuksesta ja luottamuksesta vai tuntuuko suhtautuminen välinpitämättömältä tai pienentävältä?

Mutta tarvitseeko kulttuurin olla vahva, niin kuin monesti kuulee sanottavan? Vastaus ei ole yksiselitteinen. Vahva ja yhtenäinen kulttuuri tekee ryhmästä tuottavan ja tehokkaan, mikä kuulostaa tietenkin hyvältä. Toisaalta voimakkaan kulttuurin vaarana on, että se muodostuu niin jäykäksi ja sisäänpäin kääntyneeksi, ettei ryhmä pysty tarvittaessa joustamaan ja muuttamaan toimintaansa.

Mutta toisin kuin luottamus, joka syntyy hitaasti ja katoaa nopeasti, kulttuuri syntyy nopeasti ja elää pitkään, sillä yhteisön toiminta vakiintuu hetkessä. Se tapahtuu toistojen, palautteen ja muiden esimerkin ja sosiaalisen paineen kautta.

Kulttuurin luonteeseen kuuluukin, ettei sen muuttaminen käy hetkessä. Sama koskee myös sitä, keitä pidetään yhteisölle tärkeinä ihmisinä. He ovat esimerkkejä, jotka näyttävät mille, miten ryhmässä menestyy. Kun tunnistat, ketkä ovat yhteisön merkkihenkilöitä, tiedät, mitä sinultakin odotetaan.