Kriittinen tilanne paljastaa yhteisön kasvot

Viimeaikaiset kokemukseni kuvaavat hyvin kahta hyvin erilaista kulttuuria ja tapaa johtaa.

Molemmissa ryhmissä on paljon samaa. Yhteinen kiinnostuksen kohde, keskenään tutut ihmiset ja tilanne, jossa pitää tehdä päätöksiä. Mutta se, mikä erottaa yhteisöt toisistaan, on tapa toimia. Kun tilanne alkaa mennä mutkikkaaksi eikä yksiselitteistä hyvää ratkaisua ole, alkavat erot näkyä.

Toinen porukka tiivisti rivejään löytääkseen yhteisen ratkaisun. Toinen irtaantui entistä enemmän toisistaan ja lähes riitautui kaikessa erimielisyydessään. Ensimmäisessä ryhmässä jätettiin omat työt hetkeksi syrjään ja autettiin toisia, toisessa alettiin muodostaa reviirejä.

En voinut olla miettimättä työryhmien vetäjien tapaa toimia. Toisessa johtaja pyrki tietoisesti yhdistämään ihmiset yhteisen tavoitteen äärelle, toisen käyttäytyminen ajoi ihmiset erimielisiksi pieniksi klikeiksi. Toisessa ryhmässä puhuttiin koko ajan aiemmista toimenpiteistä, toisessa oltiin tiukasti kiinni tässä päivässä ja mietittiin myös päätösten vaikutusta tulevaisuuteen.

Kriittinen tilanne paljastaa yhteisön kasvot. Ne voivat olla lämpimät ja yhteistyöhaluiset, kylmät tai kenties pelokkaat, tai ehkä muodolliset tai teeskennellyn näköiset. Yhteiset tilanteet toimivat peileinä, jotka tekevät kulttuurin näkyväksi. Se konkretisoituu tavassa toimia, siirtyy suoraan tunteisiin ja vaikuttaa omaankin toimintaan. Esimerkiksi palaverikäyttäytyminen on usein hyvin paljastavaa.

Asioiden sujumisen lisäksi havainnoimme asenteita, sanoja ja niiden takana olevaa. Erityisesti silloin, kun tilanne on mutkikas.