Kohtelun merkitys

Ei ole yhdentekevää mitä tapahtuu silloin, kun olemme yhdessä. Jos joku pomottaa, haluaa säädellä tarkkaan kaikkea, mitä tapahtuu tai joku koetaan niin hankalaksi, ettei yhteistyöstä meinaa tulla mitään, on olo aika tukala. Samoin silloin, kun porukka on jakautunut pieniksi klikeiksi, joiden välinen kauna ja epäluottamus on käsin kosketeltavaa.  

Ihan toisenlaiselta tuntuu silloin, kun on kiva olla yhdessä, tunnelma on rento, ihmiset tuntuvat läheisiltä, keskustelu sujuu ja olo on energinen, innostunut ja lempeä.

Huonon ja hyvän kohtelun ero on tunnetasolla huima. Ja kokemus syntyy niin pienistä teoista, että se on suorastaan hämmästyttävää. Lämmin katse tai kylmä ilme. Ynähdys tai lause vastauksena. Tunne siitä, että ollaan samalla puolella tai toisiamme vastaan. Torjuvat eleet tai helppous olla lähellä. Yhdessä olon tapa ja tunteet kertovat paljon ilman sanojakin.  

Aika, jonka vietämme yhdessä muiden kanssa, muokkaa kokemusta elämästä ja ihmisistä. Esimerkiksi työpaikalla ei vain tehdä töitä, sillä yhteistyön sujuminen tekee samalla näkyväksi ihmisten väliset suhteet. Harrastuksissa, ystävien kesken ja läheisten kanssa tapahtuu sama: toiset ovat ikään kuin peili, joka näyttää asemani ja sen, miten minuun suhtaudutaan. Sillä on suora yhteys tunteisiin, viihtymiseen, aikaan saamiseen ja elämän laatuun yleisestikin. 

Arvostus saa hehkumaan ja tuntemaan itsensä hyväksytyksi. Silloin haluaa jatkaa samalla linjalla. Sen sijaan epäluulo puhumattakaan ohittamisesta tai kaltoin kohtelusta myrkyttää ilmapiirin ja tuhoaa vuorovaikutuksen. Siksi se, miten kohtelemme toisiamme, on ratkaisevaa paitsi yhteistyölle myös itsetunnolle.

Silloin ei oikein uskalla puhua, ottaa kantaa, ehdottaa tai kertoa kokemuksistaan. Tarkkailee ihan toisella tavalla ilmeitä, eleitä ja lukee rivien välejä. Tarkoittiko se nyt oikeasti tuota, olisiko siinä sittenkin jotain takana? Kannattaako ottaa tämä puheeksi, tehdä näin, vai pyrkiä olemaan niin huomaamaton, ettei vain kiinnitä itseensä turhaa huomiota?  Ilman psykologista turvallisuutta tuntee jäävänsä yksin, jonnekin sosiaalisen elämän laitamille.