Hyvä paha valta

Sanalla valta on ollut huono kaiku, sillä sen koetaan kertovan käskyttämisestä ja oman tahdon toteuttamisesta välittämättä muista. Viimeaikainen keskustelu on myös osoittanut, että valta-asema voi äärimmillään johtaa täydelliseen välinpitämättömyyteen muista. Valta itsessään ei ole hyvää tai pahaa, mutta sitä voi käyttää molempiin. Vallankäytön ydin on pyrkimys vaikuttaa. Siinä se muistuttaa johtamista.

Valtaa voi tarkastella monesta näkökulmasta. Muodollinen valta luo organisaation rakenteen ja antaa auktoriteetin toimia, mutta valta ei ole vain hierarkioita ja aseman suomaa toimintavaltaa. Ihmisten välinen sosiaalinen valta on se, joka yleensä ratkaisee, sillä vaikuttamisen verkostoilla on suuri rooli. Jokaisella meistä on lisäksi tehtävänsä suoma valta, asemasta riippumatta. Omaan työrooliin liittyvä valta on kykyä toteuttaa tavoitteet ja taitoa vaikuttaa työyhteisöön osaamisensa ja sosiaalisten taitojensa kautta.

Jokainen meistä käyttää vuorovaikutusvaltaa joka päivä kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalinen valta konkretisoituu tunteena siitä, saako vaikuttamismahdollisuuksia ja kokeeko arvostusta. Negatiivisen vallankäytön kokemus syntyy erityisesti silloin, kun kokee ohittamista, välinpitämättömyyttä tai tarkoituksellista halua vahingoittaa. Sellainen vaikuttaa myös ammatti-identiteettiin ja merkityksellisyyden kokemukseen. Siksi sillä, miten käytämme omaa valtaamme toisiin, on suuri vaikutus.

Vallan väitetään turmelevan. Se näkyy paitsi tuhoavina toimenpiteinä myös varjoina, haitallisina toimintatapoina, jotka ohjaavat muiden huomion jonkun henkilökohtaisten odotusten täyttämiseen työn tavoitteiden sijasta. Se voi ilmetä myös organisaatiopolitikointina ja -peleinä, joissa omia intressejä ajetaan itsekkäästi muista välittämättä. Vallankäytön näkyväksi tekeminen ja panostaminen keskinäistä tukea vaalivaan kulttuuriin voi rauhoittaa organisaatiopoliittista näyttämöä.

Jokainen organisaatio hyötyy sekä selkeistä rakenteista että hyvästä vuorovaikutuksesta. Molemmat vaativat taitoa käyttää sekä asema- että sosiaalista valtaa hyvin ja oikeudenmukaisesti. Ei siis toimita toisten ohi, keskitytä muiden mustamaalaamiseen tai tavoitella vain omia intressejä. Vain siten voi saada aikaan jotakin, joka kestää. Mutta jos valtaa käyttää jatkuvasti yksin välittämättä muista, menettää samalla toisten arvostuksen, tuen ja mahdollisuuden tehdä yhteistyötä. Kohtelemalla huonosti toisia menettää samalla oman todellisen vaikutusvaltansa.

Valta on luonteeltaan paradoksaalista. Sitä on kaikilla, mutta se pitää aina ottaa uudelleen. Käyttämällä valtaa saa sitä lisää, käyttämättömyys johtaa vaikutusvallan hiipumiseen. Mutta käyttämällä valtaa toisten alistamiseen menettää viimeisetkin rippeet arvostuksesta ja yhteistyön mahdollisuudesta.