Kiinnostus on arvostuksen mittari

Istut palaverissa. Viimeisen vartin aikana sähköpostiin näyttää tulleen useita viestejä, ja kollega on soittanut jo kerran. Pitäisi vastata, ettei näytä siltä, ettei ole kiinnostunut. Kehtaisiko? Vilkaiset ympärillesi. Puheenjohtaja katsoo puhujaa, vieressä istuva aika ajoin. Muutaman katseet ovat läppärissä, esitystä seuraillen. Tarkemmin katsottuna sähköposti näkyy ruudulla useammin kuin puhujan diat. Vierestä kuuluu tasainen naputus – naapuri ei edes esitä seuraavansa keskustelua, vaan on keskittynyt omiin töihinsä. ”Anteeksi, tähän on pakko vastata” on tässäkin kokouksessa tuttu lause. Palaveri näyttää olevan taistelutanner, jossa kokoontumisen aihe, puheenjohtaja ja puhuja joutuvat taistelemaan osallistujien huomiosta. Toisaalta tilanne muistuttaa hiljentymishuonetta – jokainen keskittyy omaan tekemiseensä, helpottuneena siitä, että on hetki aikaa hoitaa pois mielessä jäytäviä tehtäviä.

Kuulostaako tutulta? Niin tutulta, että siihen ei kiinnitä enää huomiota, vaan hyödyntää tilannetta itsekin. Muutkin tekevät samaa, ja onhan se merkki tehokkaasta toiminnasta. Vai onko? Mitä se kertoo meistä, jos huomio palaverissa on yhteistyön sijasta vain omissa asioissa?

Sosiaalisten taitojen ydin on suhde muihin ihmisiin. Toiminnallasi ja vuorovaikutuksesi pienillä sävyillä ja eleillä osoitat, oletko kiinnostunut, välinpitämätön tai peräti aavistuksen vihamielinen. Tapasi kohdella muita paljastaa ei pelkästään sen, mitä ajattelet asioista, vaan ennen kaikkea sen, miten suhtaudut muihin ihmisiin. Arvostatko, vai tunnetko epäluottamusta.