Käyttäytyminen vallankäytön keinona 2/4

Yhteisössä tarvitaan sekä ymmärrystä että rajoja. Ymmärrystä siihen, että koemme tilanteet eri tavoin. Rajoja, jotka auttavat tunnistamaan, mikä on omaa ja mikä joukon voimaa, ja mitä toisiltamme odotamme. Tarvitsemme myös peilejä, jotka näyttävät, miten elämme yhdessä, ja jaetun näkemyksen siitä, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua, sillä muutoin omien etujen ajaminen voi viedä rikkovaan, ei rakentavaan suuntaan.

Yhteisössä tarvitaan siis hyvää tahtoa ja yhteisiä valintoja, ei vain oman mielen mukaan toimimista. Erityisen haitallista on, jos johto sallii toimintaa, joka hankaloittaa yhteistyötä.

En tarkoita, että johtaja olisi ainoa vastuunkantaja. Johtaminenkaan ei ole vain vetäjän, vaan koko yhteisön yhteinen tehtävä. Silti siltä, joka on keskeinen toimija sekä yhteisellä näyttämöllä että kulissien takana, vaaditaan eniten. Se on aseman mukanaan tuoma vaatimus, jota ei voi välttää, vaikka joskus mieli tekisikin.  

Minkä vain ryhmän vetäjä onkin sen suurin etu tai pahin rasite.

Mutta yhtä tyypillistä kuin on ladata suurimmat odotukset johtajaan, on se, että näkee omat toiveensa oikeutettuina, niistä poikkeavan toiminnan vääränä ja tilanteen korjaamisen muiden velvollisuutena. 

Vastuun siirtämisen houkutus on suurin juuri silloin, kun vastuun kantamista erityisesti tarvittaisiin. Silloin kun emme olekaan yksimielisiä tai kun omat toiveet kokevat takaiskun. Kun ihmisten välit takkuilevat ja ristiriidat alkavat kasvaa. Kun pitäisi ottaa kantaa ja tehdä jotain, että tilanne paranisi. Kun pitäisi yhdistää, eikä sallia repimistä.

Aivomme ovat kehittyneet huomaamaan riskejä. Näemme uhkia, suhtaudumme epäluuloisesti ja olemme herkkiä pienillekin merkeille, jotka kertovat jostain epämieluisasta. Yhteisössä kaikki se, joka ei vastaa omia odotuksia ja toiveita, tulkitaan helposti epäreiluksi tai uhkaavaksi. Kokemus eriarvoisuudesta tai negatiivisesta suhtautumisesta lamauttaa, ahdistaa tai saa ryhtymään vastarintaan.

Sekin on osa käyttäytymisen valtaa.

Niin yksinkertaiselta kuin se voikin kuulostaa, ystävällisyys, hyväntahtoisuus ja halu ymmärtää ovat voimavaroja, jotka auttavat yhteisöä hankalissakin tilanteissa eteenpäin.