Joukkoon kuulumisen lumo 2/4

Joukko voi kietoa yksilön valtapiiriinsä. Silloin oman ajattelun ja harkinnan tilalle astuu joukon yhteinen tahto, joka vie mukanaan kuin tulvavirta. 

Siitä on kiehtova kuvaus Elias Canettin klassikossa Joukko ja valta. Luulen, että moni on törmännyt ilmiöön joskus.

Ensin on muutama ihminen, joilla on yhteinen päämäärä. Sitten joukko kasvaa ja alkaa kulkea samaan suuntaan. Tavoite yhdistää, vaikka sitä ei olisi edes lausuttu ääneen. Tunteet voimistuvat. Yhden kiihtymys tarttuu muihin ja alkaa levitä lähes huomaamatta. Joukosta tulee kuin yhden tahdon ilmentymä, oli kyseessä sitten avoin ryhmä, johon kuka vain voi liittyä, tai suljettu piiri, joka valitsee itse jäsenensä. Ja joukon valta lisääntyy aina, kun ryhmä kasvaa.

Kuvittele vaikkapa urheilujoukkueen kannattajia, jotka vetävät muutkin katsojat mukaansa. Tai illanvietossa syntyvää riehakasta tunnelmaa, joka tavoittaa nekin, jotka istuivat alun perin hieman syrjässä. Tai teatteriesityksen yleisöä, joka kokee samoja tunteita kuin näyttelijätkin.

Tai kaveriporukkaa, opiskelijoita luentosalissa tai itseäsi läheisten kanssa. Tunteet ja tavoitteet tarttuvat.

Elias Canetti luonnehtiikin, että joukko on tiivis ryhmä, jossa syntyy kokemus ehdottomasta samanmielisyydestä ja samasta suunnasta. Elämys on niin vahva ja palkitseva, että siihen haluaa mukaan yhä uudelleen. Ja silloin ryhmä voi muuttua kuuliaiseksi laumaksi, joka ohjautuu juuri sinne, minne joukon tahto vie.

Tai pikemminkin tunteet, sillä tunteet ovat joukon ydin.

Juuri niin kävi organisaatioiden yhdistymisessä, jota kuvasin sosiaalisten ansojen yhteydessä. Silloin, kun koimme samoja tunteita, tunsimme olevamme samalla puolella.

Tilanteelle vihaiset liittyivät yhteen. Tulevaisuutta pelkäävät yhdistyivät. Voitonriemuisista tuli oma ryhmänsä. Välinpitämättömät muodostivat löyhän yhteenliittymän, joka tapaili satunnaisesti. Johtoa lähellä olevista tuli oma sisäpiirinsä. Samanhenkisistä sai tukea, ja yhdistävä tunne vahvistui joka tapaamisella. Samalla tehtiin sotasuunnitelmia siitä, miten jatkossa kannattaisi toimia.

Saiko pelko organisaatiomuutoksesta ihmiset käyttäytymään aiemmasta poikkeavalla tavalla? Todennäköisesti, mutta mikä vain tunteita herättävä kärjistää käyttäytymisen ja saa liittoutumaan samanhenkisten kanssa. 

Esimerkiksi päätökset, joista ollaan eri mieltä, voivat aiheuttaa organisaatiossa joukkoliikkeen. Nimityksillä, toiminnan muutoksilla ja tulevaisuuden suunnitelmilla on tietenkin merkitystä, mutta joskus vielä kiinnostavampaa tuntuu joskus olevan se, mitä ihmisten välillä tapahtuu. Suosiminen, mustat listat, suhteet tai supina käytävillä kiihdyttää ja lietsoo jokaisen ottamaan kantaa puolesta tai vastaan.

Ryhmä vetää yksilön aina mukaansa. Ja, kuten joukkopsykologiaa tutkinut sosiaalipsykologi Gustave Le Bon sen tiivisti, joukossa yksilön oma harkintakyky katoaa. Silloin saattaa mennä mukaan sellaiseen, joka kaduttaa jälkikäteen.