Erilaisia tyylejä: vihaiset 2/3

Viha on voima, joka kapeuttaa maailmankuvaa ja tekee elämästä taistelun hyvän ja pahan välillä. Vihaiselle ihmiselle eri mieltä olevat edustavat kaikkea halveksittavaa. Kärjekäs suhtautuminen voi kohdistua niin ihmisiin kuin asioihinkin, ja saa muut varovaisiksi. Ei niin pientä asiaa, etteikö se voisi olla väärä, tarpeeton, huonosti hoidettu tai vain vieraalla tavalla tehty.

Vihamielisyys ei suinkaan aina ole avointa. Usein se on peitetty yliystävällisyyden, jäykän muodollisuuden tai ironisen kommentoinnin alle. Ilmaisumuodosta riippumatta kiukun tuntee kuitenkin aina. Se käy tunteisiin ja herättää omatkin aggressiot tai saa vetäytymään kaikesta vuorovaikutuksesta. Ja ennen pitkää jatkuva kielteinen suhtautuminen saa muut tuntemaan itsensä kelvottomiksi, eikä sellainen olotila saa tekemään parastaan. 

Niin kävi tuossa työryhmän kokouksessakin, josta kerroin. Yksi kerrallaan muut hiljenivät, kun kritisoiva ja tyytymätön puhetyyli sai yhden jäsenen kuulostamaan syyttäjältä yhteistyökumppanin sijaan. Ja kun fiilis oli kerran lässähtänyt, oli sen palauttaminen yllättävän vaikeaa.

Totta puhuen, ei se koskaan oikein onnistunut, mutta saimme työt sentään jotenkuten tehdyksi. Hintana oli kuitenkin se, että seuraavalla kerralla vastuunkantajia ei enää löytynyt.

Kiukku muita kohtaan voi tietenkin johtua myös siitä, että joku haittaa tahallaan yhteistyötä tai provosoi muita tarkoituksella. Luulen, että moni meistä tunteekin tyyppejä, jotka räjähtävät nopeasti tai ärtyvät selvästi, kun jokin ei suju oman mielen mukaan. Viha on helpompi sietää, jos siihen näkee selvän syyn tai tietää sen laantuvan yhtä nopeasti kuin se syntyikin, mutta jatkuva myrskysää on jo toinen juttu.

Alituinen kiukkuisuus on tila, joka vaikuttaa paitsi sen kohteena oleviin myös ärtyneen omaan elämään. On rasittavaa olla toistuvasti huomauttelemassa ja hakemassa vikoja tai kokea loputonta tyytymättömyyttä. Vihaisen ihmisen lähellä on vaikea olla, joten hän jää helposti yksin sosiaalisissa tilanteissa. Tosin senkin pahantuulinen näkee vain merkiksi siitä, että porukassa on jotain vikaa, kun se hylkii yhtä jäsentään.

Vihan vallassa oleva rakentaa ympärilleen muurin, joka erottelee ihmiset liittolaisiin, siedettäviin ja mahdottomiin. Mahdottomat ovat niitä, joita vihainen ei saa hallintaansa. Siedettävät saattavat olla hankalia mutta heistä on kuitenkin sen verran hyötyä, että heidät kannattaa pitää lähellä. Liittolaisia on kenties vain yksi, mutta hänen asemansa yhteisössä mahdollistaa vihamielisen aseman säilymisen. Kumpikin hyötyy toisistaan, joten joskus on vaikea erottaa, kumpi on se todellinen johtaja.

Ajattelet ehkä, että oikeassa elämässä ihmiset eivät suinkaan toimi noin kärjistetysti. Mutta aggressiivisuus voi ilmetä monella tavalla.

Äkäisinä kommentteina. Mahdottomuutena nähdä mitään hyvää. Ylimielisinä ilmeinä, torjuvina eleinä, tympeänä äänensävynä. Moittimisena, tyytymättömyytenä, pidätettyinä mutta hyvin aistittavissa olevina negatiivisina tunteina. Kalseana tai kylmänä ilmapiirinä, jossa on epämiellyttävää olla. Puhumattomuutena, joka tuntuu enemmän mielenosoitukselta kuin mielipiteiden puuttumiselta.

Tuntuuko tutulta?