Erilaisia tyylejä: kilpailevat 2/2

Tunnistat kilpailevan kollegan pärjäämisen pakosta, joka hallitsee kaikkea tekemistä. Hän kamppailee huomiota herättävästi vastuista ja asemasta. Joskus hän kisailee leikkimielisesti vertaisten kanssa, mutta silloinkin takana on tiukat tavoitteet. Ikään kuin hänen elämänsä ydin olisi menestyminen suhteessa muihin, ei niinkään se, mitä hän tekee.

Uudet tehtävät ovat yksi palkinto tuloksista, mutta todellinen tunnustus voitoista on suosio ja asema. Se vaatii näyttöjen lisäksi hyviä välejä yhteisön vaikutusvaltaisiin. Johtoon, tietenkin, mutta myös keskeisiin kollegoihin, sillä jokainen tarvitsee tukijoita. Kovin läheisiksi suhteet eivät silti välttämättä muodostu, sillä moni työkavereista on samalla myös pahin kilpailija.

Keskinäinen kilpailu vähentää yhteistyötä ja herkistää tulkinnoille. Luottamuksen saaneet pidetään lähellä, mutta suhteet muihin jätetään muodolliselle tasolle, sillä vain omiin tuttuihin uskaltaa luottaa. Ilmapiiri ruokkii epäluuloja, sillä mikä vain voi heikentää tai parantaa asemia. Siksi kaikkea tulkitaan ja epäillään. Mitä tämä tarkoittaa? Kuka on vahvoilla? Mitä kannattaisi tehdä?

Silloin aitokin kiinnostus tutustua tai tehdä yhteistyötä voi jäädä huomaamatta, tai se sivuutetaan epäluuloisesti. Siksi kilpailukulttuuri on kuin ummehtunut huone, jonka tuuletus ei toimi. Ovea tai ikkunoita ei avata, sillä kaikki uusi tuntuu riskiltä.

Ne, jotka saavat kilpailukulttuurissa arvostusta, ovat tietenkin niitä, jotka ovat onnistuneet jossain yhteisölle tärkeässä. Mutta pysyvän valta-aseman saavuttaminen edellyttää myös hyviä suhteita johtoon ja kykyä pitää muut pois omalta reviiriltä. Kun vastustajat ovat kaukana, on helpompi yrittää tehdä itsestään korvaamaton, vaikka ei ihan huippu olisikaan, sillä ilman vertailukohtia on helpompi menestyä.

Siksi johdolle lojaalit, hieman omavaltaiset ja kyynärpäätaktiikkaa käyttävät pärjäävät kilpailun keskellä. Usein he ovat myös niitä, joille voitot merkitsevät enemmän kuin yhteistyösuhteet. Lojaalius on elintärkeä piirre missä tahansa ryhmässä, sillä ilman sitä on vaikea saada johdon tukea. Ja kun ei kaikkea kysele, voi tehdä rauhassa tärkeäksi kokemaansa. Ohjeita odotteleva ei kilpailussa pärjää.

Entä mitä sille keskenään kilpailevalle työryhmälle kävi? Se jatkoi tuttua rataansa siihen asti, kunnes sille valittiin organisaatiomuutoksen yhteydessä uusi puheenjohtaja. Kun rakenteet vaihtuvat, on pinttyneitäkin tapoja mahdollista muuttaa.

Jos tuhoisa kilpailu valtaa yhteisön, kannattaa palkita yhteistyöstä.