Erilaisia tyylejä: kateelliset 3/3

Kateus voi myös toimia yhdistävänä tekijänä. Se voi liittää yhteen esimerkiksi ne, jotka eivät ole saaneet odottamaansa arvostusta tai ne, jotka tietävät muita paremmin, miten kannattaisi toimia. Mutta ovatko kateelliset sitten yhteisön parhaimmistoa? Sosiologi Francesco Alberoni huomauttaa, että useimmiten kateelliset ovat sivustakatsojia, jotka eivät halua asettaa itseään alttiiksi tai vaivaudu pyrkimään parhaaseensa. Heidän huomionsa on keskittynyt toisiin, ei oman toiminnan parantamiseen. Tyytyväisyys syntyy mahdollisuudesta vähätellä toisen tekemistä, ei omista tuloksista.

Mutta vaikka oman kateuden tunnistaisi, sitä on vaikea tunnustaa muille. Se, että kertoisi oikeasti kadehtivansa jotakuta, voi tuntua oman epätäydellisyyden myöntämiseltä. Ja siitähän ei ole kyse – toisella nyt vain on jotain sellaista, joka kuuluisi todellisuudessa minulle.

Moni tietää kokemuksestaan, että vertaisten joukosta uuteen asemaan nouseminen on yksi hankalampia tilanteita työelämässä. Esimerkiksi entinen kollega esihenkilönä kohtaa monenlaisia paineita sekä tiimin että johdon taholta. Paikasta on yleensä myös ollut useampi kiinnostunut, ja valitsematta jääneet kokevat lähes väistämättä kateuden tunteita. Se voi konkretisoitua pinnan alla kytevinä valtataisteluina.

Mutta voi kateudesta seurata muutakin. Se voi rohkaista oppimaan uutta, hakemaan roolimalleja ja kehittymään ihmisenä. Silloin on mahdollista panostaa itsensä lisäksi myös siihen, mikä on yhteisölle tärkeää. Muut ihmiset eivät enää ole uhka, vaan mahdollisuus.

Kateuden vastavoima on halu oppia.