Ei luottamusta ilman psykologista turvallisuutta

Turvallisuuden tunne samoin kuin luottamuskin tuntuvat itsestään selvältä, kunnes ne rikkoutuvat. Niitä ei edes pohdi tai huomaa, ennen kuin jotain menee pieleen.

Jaksamme luottaa toisiimme yllättävänkin pitkään, mutta pienetkin arkiset teot ja tekemättömyydet voivat aiheuttaa säröjä luottamukseen. Ei tarvita kuin hetkellinen välinpitämättömyys, haluttomuus auttaa, juoruja tai negatiivisen suhtautumisen paljastavia ilmeitä ja eleitä, ja luottamus rakoilee.

Luottamuksen voi menettää myös väärien tulkintojen, väärinkäsitysten tai puhumattomuuden takia. Silloin myös psykologinen turvallisuus on vaarassa, sillä ilmapiiri, joka tuntuu jännitteiseltä, on täynnä ristiriitoja ja jossa kyseenalaistetaan oleminen ja tekeminen, ei ylläpidä turvallisuuden tunnetta.

Luemme ja tulkitsemme toisiamme kaikissa sosiaalisissa tilanteissa. Pienetkin havainnot ja tiedon muruset siitä, miten muut toimivat, luovat merkityksiä ja vaikuttavat sekä käyttäytymiseen että luottamuksen syntymiseen. Ei niin pientä kohtaamista, ettei sillä olisi vaikutusta yhteistyöhön, suhtautumiseen ja ilmapiiriin.