Avuliaisuus on piirre, joka saa elämän sujumaan, niin
oman kuin toisten. Se on jotain, joka voi olla luontaista, mutta sen voi myös
omaksua ympäristöstä. Lapset ovat usein avuliaita, aikuiset sen sijaan ovat
joskus menettäneet luontaisen kykynsä auttaa ilman välitöntä
vastapalvelusta.
Vaikka auttaminen voi joskus tuntua ajanhukalta töissä
(omia tehtäviäkin on niin paljon), on siitä kiistatta hyötyä yhteistyösuhteita
rakentaessa. Ja kun jokainen tarvitsee joskus apua toisilta, saa omankin
panoksensa takaisin.
Kannattaa siis satsata luontevan avuliaisuuden
kulttuuriin. Se syntyy
- siitä, että
tunnetaan ja ollaan kiinnostuneita puolin ja toisin
- tarjoamalla apua
ja ottamalla sitä vastaan
- sopimalla
auttamisen pelisäännöistä
Kuten tutkimuksista tiedetään, auttaminen vaikuttaa
jopa myönteisemmin auttajaan kuin autettavaan. Autettava saa konkreettisen
avun, auttaja henkisen. Avuliaat taitavatkin olla erityisen tyytyväisiä
elämäänsä. Kun auttaa muita, on sillä hyviä vaikutuksia omaankin elämään.
