Verkostojen valta 1/3

Tiedät varmasti miltä tuntuu mennä tilaisuuteen, jossa moni tuntee toisensa mutta sinä et juuri ketään. Näet iloisia ilmeitä ja keskenään juttelevia ihmisiä, jotka ovat niin lähekkäin, ettet oikein rohkene liittyä joukkoon. Jutuista päätellen nuo ovat työkavereita, tuossa taas puhutaan ajankohtaisista tapahtumista, tuo ryhmä näyttää viihtyvän yhdessä. Vaeltelet lasi tai kahvikuppi kädessä ympäriinsä, ja toivot näkevästi jonkun tutun. Tuolla! Helpottuneena lähes ryntäät hänen luokseen.

Tunnustan, olen monta kertaa ollut vastaavassa tilanteessa. Organisaation tilaisuuksissa, verkostoitumistapaamisissa, erilaisissa juhlissa. Mikä vain tapahtuma, jossa on paljon ihmisiä ja jonne menee yksin, on otollinen kuvaamalleni kokemukselle. Mutta jos olet jo osa verkostoa, tunne on toinen. Kun lähestyt muita, piiri avautuu sinulle kuin itsestään. Kuuluttehan jollain salaperäisellä tavalla yhteen.

Verkostossa suhteet, intressit ja yhteistyö kietoutuvat toisiinsa. Idea on jakaa osaamista, saada uusia kontakteja ja ylläpitää suhteita tuttuihin. Mutta kyse ei kuitenkaan ole yksipuolisesta hyötymisestä, sillä mukaan ei pääse, jollei itsellä ole jotain annettavaa muille. Verkosto rakentuu vastavuoroisuuden varaan.

Tasavertaisen paikan saaminen verkostossa pitää siis ansaita. Se onnistuu olemalla riittävän samanlainen tullakseen hyväksytyksi, mutta samanaikaisesti mielellään myös sen verran erilainen, että muut kokevat uudesta jäsenestä olevan jotain hyötyä.

Verkostoon pääseminen muistuttaakin hieman uudessa työpaikassa aloittamista. Vaikka osaaminen olisi kohdallaan ja muissa tehtävissä koeteltua, se pitää todistaa uudessa ympäristössä. Mutta koskaan ei voi etukäteen olla varma siitä, mikä on tällä kertaa ratkaisevaa. Se voi olla juuri se, mitä olet muilta kuullut. Tai jotain ihan päinvastaista, niin kuin kerran kävi.