Käyttäytyminen vallankäytön keinona 3/4

Yhteisön käytännöt muovaavat meitä, vaikka luulemme itse muokkaavamme niitä. Mutta kulttuurin muuttuminen on mahdollista. Miten?

Kokemus on opettanut, että huomio kannattaa kiinnittää vuorovaikutuksen lisäksi siihen, että auttaa ryhmää palaamaan takaisin perustehtävänsä äärelle. Kun saadaan aikaan se, mitä pitkin, parantaa se jo hieman ilmapiiriä.

Kun tunnistaa, mikä on yhteisön vuorovaikutukselle tyypillistä, on samalla löytänyt muutoksen avaimen. Miten yhteistyö sujuu, miten puhutaan ja suhtaudutaan ja millainen tunnelma yhdessä on? Kohdellaanko kaikkia tasavertaisesti vai saavatko jotkut erityishuomion hyvässä tai pahassa? Miten yhteisöä johdetaan? 

Monet ristiriidat alkavat siitä, että itsekkyydestä on tullut yhteisön tunnusmerkki.

Jos tapana on puhua vain itsestä, kannattaa keskustelua ohjata tietoisesti yhteisten asioiden suuntaan. Sillä heikennetään sankaritarinoiden voimaa ja tehdään näyttämisen halusta vähemmän tärkeä menestyksen merkki. Samalla on hyvä rakentaa yhteistyön paikkoja. Vaikka ne tuntuisivat ensin keinotekoisilta, parantaa vuorovaikutuksen lisääminen keskinäisiä suhteita.

Erityisesti silloin, kun ilmapiiri on tulehtunut, yhteisössä on paljon klikkejä ja vähän aitoa yhteistyötä, on hyvä sopia pelisäännöistä. Niiden idea on vahvistaa hyvää vuorovaikutusta ja kitkeä pois se, mikä on ollut tuhoisaa. Silloin jokaiselle palaa se vastuu ja valta, joka hänelle tehtävässään kuuluu. Tunne siitä, että pystyy vaikuttamaan, on tärkeä motivaatiotekijä. Ja kun huomaa, että jokaisella on yhteisössä merkitystä, paranee ilmapiirikin. 

Silloin myös kulissien takainen peli saa pienemmän roolin. Jos omaa verkostoa käytetään yhteisen hyvän edistämiseen, koko yhteisöllä on mahdollisuus voittaa.

Kulttuuri muuttuu pienin askelin. Muutoksen idun huomaa usein siitä, että puhe alkaa saada uusia positiivisia sävyjä. Siirrytään minä-puheesta me-puheeseen ja tarkoista reviireistä yhteistyön paikkoihin. Löydetään uudelleen tekemisen ilo ja vahvistetaan sitä päivittäin. Olo alkaa olla tasapainoisempi, kun ei tarvitse keskittyä taisteluun vaan voi suunnata energiansa tekemiseen.

Yhteiselämä alkaa toisin sanoen normalisoitua. 

Kaikki ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Ensin muuttuu ajattelutapa, sitten suhtautuminen, viimeiseksi käyttäytyminen. Vanhat tavat istuvat tiukassa, ja kuka vain voi löytää itsensä toimimasta entisten mallien mukaan. Vaatii opettelua, että tapaamiset, keskustelut ja ennen kaikkea taustalla tapahtuva saa uuden muodon.