Auttaminen kannattaa

Yhteisön kulttuuri on ratkaisevaa halulle auttaa. Se on luontevaa silloin, kun sitä odotetaan tai kun tuntee olevansa luottohenkilö, mutta myös silloin, kun on itsekin saanut apua. Silloin auttamatta jättäminen johtaisi yhteisten normien rikkomiseen ja siihen, että saattaisi joutua itselleen tärkeiden ihmisten hylkimäksi. Ja sellaista riskiä ei yleensä halua ottaa.

Mutta ei halu auttaa aina ole pelkästään vastavuoroisuutta tai pyyteetöntä tukea. Tiedämme kaikki, että joskus auttaminen saattaa olla keino pitää hetken hengähdystauko. Saadaan kyllä yhdessä aikaan se, mitä pitääkin, mutta lähtökohta voi olla mahdollisuus jutella yhdessä, jakaa kokemuksia ja ajatuksia. Toisin sanoen auttamalla voi saada myös itselleen sosiaalista tukea.

Ei se tietenkään tee auttamisesta sen vähempiarvoisempaa, vaan pikemminkin antoisampaa ja inhimillisempää. Ja se helpottaa myös jatkossa yhteistyötä. 

Kaikki vapaaehtoisuuteen perustuva yhteistyö toimii henkilökohtaisten suhteiden ja vastavuoroisuuden logiikalla. Joten jos haluat syventyä luottamuksen ja vastavuoroisuuden olemukseen, näet sen kirkkaasti juuri näissä ryhmissä. Niissä huomaa myös sen, että ihmiset kysyvät neuvoa mieluimmin sellaiselta, joka on tuttu ja johon voi luottaa, kuin tuntemattomalta asiantuntijalta.

Auttaa voi monella eri tavalla, mutta ehkä tärkeintä on se, että se on molemminpuolista ja tasavertaista. Se on oiva alku myös luottamuksen virittämiselle ja monesti myös toimiva keino päästä mukaan erilaisiin ryhmiin.

Suhteet verkostoituvat ja luottamus verkoston välillä kasvaa – mutta vielä herkemmin leviää myös epäluottamus ja epäilys. Kannattaa siis satsata hyviin suhteisiin, vaikka se tuntuisi vievän aikaa tai tuntuisi alkuun epävarmalta.