Vastavuoroisuus ratkaisee

Mistä vastavuoroisuudessa oikein on kyse?

Vastavuoroisuus on nimensä mukaisesti molemminpuolista ymmärrystä ja aktiivisuutta. Jaamme yhdessä ajatuksia ja tietoa, kannustamme toisiamme toteuttamaan haaveita ja luomme uskoa onnistumiseen. Ja mikä tärkeintä, olemme kiinnostuneita siitä, mitä toiselle kuuluu, ja otamme yhteyttä puolin ja toisin. Jos kanssakäyminen on vain toisen varassa, ei suhdetta voi kuvata vastavuoroiseksi.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä auttamisesta tai tietojen ja kenties etujenkin vaihtamisesta. Vastavuoroisuuden merkitys on siinä, että kanssakäyminen vahvistaa suhteita emotionaalisen tuen, myötätunnon ja hyvän ilmapiirin kautta. Ilman vastavuoroisuutta mikään suhde ei syvene.

Kun mietit ystäviäsi, työyhteisöäsi tai erilaisia harrastusryhmiä, huomaat, että niiden vastavuoroisuus on hieman erilaista. Työpaikalla ja harrastuksissa se on pitkälti tietojen ja taitojen jakamista, ystävien kesken emotionaalista tukea. Se, mihin kanssakäyminen perustuu, luo myös pohjan vastavuoroisuudelle. Kaikissa sosiaalisissa tilanteissa taas on hyötyä keskinäisestä tuesta ja hyvän ilmapiirin ylläpitämisestä.

Onko vastavuoroisuus aina vain omasta tahdosta lähtevää? Ei, sillä monessa tilanteessa se kuuluu yhteisiin käyttäytymissääntöihin ja tapaan toimia.

Vastavuoroisuus on helppoa silloin, kun on kyse ihmisestä, jota arvostaa. Joskus taas tilanteen luonne säätelee tarkkaan sitä, miten toimia. Ja on aika luontevaa noudattaa esimerkiksi työroolin tai aseman tuomia odotuksia, vaikka ne tuntuisivat joskus vain velvollisuudelta. Mutta jos omat yhteydenpitoyritykset ja ystävällisyys jäävät täysin vaille vastakaikua, latistaa se minkä tahansa ihmissuhteen.

Voisiko aktiivisen roolin ja yhteistyön rakentamisen sitten jättää ryhmän vetäjälle ja itse vain odottaa, että tunnelmasta ja suhteista tulee hyvät? Tai onko vetäjä syyllinen, jos omat odotukset eivät toteudukaan? Ei, sillä ilman henkilökohtaista vastuuta ja halua toimia yhdessä eivät suhteet tai luottamus kehity.