Taitavia
näyttelijöitä arvostetaan, mutta onko näyttelemisen taidosta esimiehelle mitään
hyötyä, tai onko siitä peräti haittaa? Tiedämme kaikki eri elämänalueilta monia
tyyppejä, joita pidetään yleisesti suurina teeskentelijöinä ja vain jonkun
roolin vetäjinä. Tulkinta on monesti, että he piiloutuvat roolinsa taakse, eikä
tehtäväkään tunnu sopivalta. Onko siis näytteleminen työrooleissa
pahasta?
Ei suinkaan, jos
uskoo siihen, mitä mm. sosiologi Erving Goffman toi esille jo kymmeniä vuosia
sitten. Yhteiskunnallista toimintaa, organisaatioelämää ja keskinäistä
kanssakäymistämme voi kuvata ja tarkastella teatteri- ja näytelmämetaforan
kautta. Toisin sanoen, kun tapaamme toisiamme tai teemme töitä yhdessä,
esitämme toisillemme (ja usein myös itsellemme) erilaisia rooleja
saavuttaaksemme pyrkimyksemme. Käytämme
siinä näyttelijöille tuttuja keinoja: haemme parasta mahdollista tilanteeseen
sopivaa roolia ja ilmaisua, tavoittelemme sopivaa tunnetilaa, pohdimme
käsikirjoituksen etenemistä. Ja erityisen tärkeissä tilanteissa innostamme
itseämme esiin parhaat puolemme.
Esimerkkejä ei
tarvitse hakea kaukaa: hymyilevä myyjä, myötätuntoinen hoitaja, tehokas
konsultti, innostava esimies, jämäkkä vartija. Kaikki ne tavoitteet, joita työtehtävissä pitäisi
toteuttaa. Oikeanlaista osaamista, hyvää otetta ja tilanteisiin sopivia tunteita
odotetaan ja niihin valmennetaan. Kaikissa omaksutuissa rooleissa on silti jotain
omasta itsestä, sillä maallikkonäyttelijän on haastavaa omaksua roolia, joka on
itselle hyvin epämieluisa tai joka on vastoin omia arvoja.
Mutta on
toisenlaisiakin tilanteita, joissa taidosta solahtaa johonkin rooliin on
hyötyä. Vaikkapa silloin, kun pitää pysyä rauhallisen esimiehen roolissa,
vaikka sisällä kiehuisi. Tai kun tietää, että tunnelman keveys ja iloisuus
auttaisivat asioiden etenemisessä, mutta oma fiilis on jotain muuta. Myös silloin
voi ottaa näyttelijän keinot käyttöön, ja hieman esittää. Ravistaa henkisesti
kaiken takkuilevan yltään, ottaa oikean asennon ja ilmeen, palauttaa mieleen
mikä tässä tilanteessa on omassa roolissa kaikkein tärkeintä. Ja aloittaa.
Roolit auttavat erityisesti hankalissa tilanteissa, ja niiden kautta voi myös
oppia uusia taitoja. Silloin on helpompi olla oma paras itsensä erilaisissa
tilanteissa.
Nipottaminen sen
sijaan on tapa, josta on vaikea päästä eroon, jos sille on antanut vallan.
Monesti nipottaminen syntyy halusta pitää tilanne hallinnassa. Siksi ei malta
olla puuttumatta toisen tekemisiin ja tapaan tehdä. Vaikka mikään ei olisi
menossa pieleen, nipottaja jaksaa puuttua pienimpiinkin yksityiskohtiin
isommista ratkaisuista puhumattakaan. Jotkut kutsuvat nipottamista
mikromanageeraukseksi, toiset kaikkeen puuttumiseksi. Nipottamisella ei yleensä
onnistu saamaan aikaan kuin harmistumista ja sitoutumisen vähenemistä, joten
sen tilalle kannattaa kehittää toinen tapa olla vuorovaikutuksessa muiden
kanssa. Nipottajan maine kiirii pitkälle, eikä sellaisen kanssa ole hyvä olla.
Tutustu myös Malttiin ja Moittimiseen, Liikkeeseen ja Lykkäämiseen, Kiinnostukseen ja Kerskailuun, Jutteluun ja Juoruun, Ihmettelyyn ja Iloon, Harjoitteluun ja Haihatteluun, Guruun, Fraasiin, Edistämiseen ja Epämääräisyyteen, Diversiteettiin, Caseen, Balanssiin & Arvostamiseen ja Ankeuttamiseen
