Luottamus rakentuu vastavuoroisuudelle. Siis sille,
että saadessaan apua ja tukea on valmis itsekin vastaamaan samoin tavoin. On
monen tyyppistä vastavuoroisuutta. Sitä, että ymmärretään puolin ja toisin ja
tuetaan toista aktiivisesti. Vastavuoroisuus voi olla emotionaalista tukea,
joka auttaa itsetuntoa vahvistumaan ja sosiaalista vastavuoroisuutta, jonka
tarkoitus on luoda hyvä ja kannustava ilmapiiri. Yhtä hyvin vastavuoroisuus voi
olla tiedon jakamista, ajan tasalla pitämistä, taustatietojen kertomista tai
etujen vaihtamista. Ydin on siinä, että keskinäiset suhteet vahvistuvat hyvän,
luottamusta lisäävän ja molemmille hyödyllisen vuorovaikutuksen kautta.
On helppoa olla vastavuoroisessa suhteessa sellaiseen,
jonka kokee tärkeäksi itselleen. Mutta hyväkään suhde ei pysy ennallaan, jos ei
jutella, tavata, kohdata, olla lähellä ja jaeta iloja ja suruja. Ilman
keskinäisiin odotuksiin vastaamista, merkitykselliseksi koettua yhteistä aikaa
ja keskinäistä arvostuksen osoittamista ihmisten välit eivät pysy kunnossa ja
luottamuskin katoaa.
Joskus huomaa olevansa tilanteessa, jossa aiemmin niin
hyvältä tuntuneet välit kollegaan tai ystävään ovat muuttuneet. Vuorovaikutus
on muuttunut avoimen sijasta muodolliseksi tai yhteydenottoihin ei enää vastata
kuin viiveellä, jos silloinkaan. Eristäytyminen ja viesteihin vastaamattomuus synnyttää
epäluottamusta, joka etäännyttää. Epävarmuus saa ennen pitkää halun auttaa katoamaan,
ja tilalle astuu varovainen ja epäluuloinenkin suhtautuminen. Joskus suhteet
palaavat ennalleen, joskus tilanne jää pysyväksi.
Suhteiden ylläpitäminen vaatii siis vastavuoroisuuden
lisäksi aikaa ja viitseliäisyyttä, mutta kaiken kiireenkin keskellä se kannattaa.
Luottamus ei synny tyhjiössä.
