Mielenmaisemia: Unohtaminen

Ihmettelin sitä muutaman päivän ajan aina, kun olimme lähteneet liikkeelle. Pyöräily tuntui helpolta ja ajatukset vaihtuivat maisemasta johonkin, jota oli viime päivinä pohtinut. Jokin oli kuitenkin toisin kuin ennen, mutta mikä? Mielessä ei enää pyörinyt tuttu työhön liittyvä sekamelska. Muut ajatukset olivat saaneet tilaa. Tunsin unohtamisen vapauttavan voiman.

Joskus tuntuu siltä, että unohtaminen on usein tärkeämpää kuin muistaminen. Ihanat muistot virkistävät, mutta on toisenlaisiakin muistikuvia. Esimerkiksi kaikki se työpäivittäinen, mikä ei ole tarpeen: ikävät kommentit, töykeät ilmeet, tarkoitukselliset tölväisyt, tietoiset syrjään jättämiset. Ja juuri ne ihmiset, joita ei todellakaan haluaisi ajatella. 

Oli kiinnostavaa huomata, että kun maisema vaihtui, kaikki sellainen jäi mielestä. Kuin taikaiskusta, tekisi mieli sanoa. Ehkä unohtaminen on automaattista, kun ympäristö on toinen. Ei kuulu enää minulle, ei ole tärkeää, ne ovat joidenkin toisten tilanteita heidän työelämässään. Aivot antavat vapauden unohtaa. Se tulee lähes hiipien. Sen tunnistaa siitä, että huomaa ajattelevansa ihan muuta. Toisenlaiset asiat ovat täyttäneet mielen.

Mikä oman mielen vapaus! Sitten huomasin kadun varrella tutun lauseen: Gegen das Vergessen. Unohtamista vastaan. Sillä viitataan siihen, ettei kansa saa unohtaa tekemiään julmuuksia, sillä torjuminen voi johtaa niiden toistumiseen. Mielessä pitäminen on tärkeää, jotta huomattaisiin merkit, jotka johtavat vastakkainasetteluun ja syrjimiseen. Siksi muistaminen on kansakunnalle tärkeää, vaikka unohtaminen on yksittäiselle ihmiselle aika ajoin tarpeen.    

—

Lue lisää Mielenmaisemia:
Rentous, Rauhallisuus