Viestinnän vaikutus

”Elämme enemmän viestinnässä kuin todellisuudessa”, toteaa Marketta Rentola kirjassaan Vaikuta mediassa (2010). Lause, joka on helppo lukea ja jopa ohittaa huolimattomasti. Se pysäytti kuitenkin miettimään, kuvaako se jollain tavalla myös sitä, mitä tapahtuu organisaatioissa.

Lause sisältää huiman kuvan monen työyhteisön todellisuudesta. Viestintä, tai arkisesti sanottuna puheet, tarinat, viestit ja keskustelut ympäröivät meitä joka hetki. Saadaan tietoa. Jaetaan kokemuksia, iloja ja suruja. Annetaan neuvoja. Kerrotaan itsestä, vähintään yhtä usein myös muista. Arvaillaan aikomuksia, tulkitaan tekoja. Innostutaan ja iloitaan yhdessä. Tuetaan ja kannustetaan kavereita.

Mutta viestinnällä on myös toinen puoli. Juoruilu, vaikkakin myös myönteiseksi osoitettu, voi joskus muistuttaa panettelua. Klikkiytetään porukkaa yhteisellä vihollisella. Luodaan yhteishenkeä kauhistelemalla oletettuja tapahtumia. Ei anneta tilaa yhteistyölle ja mahdollisuuksia onnistua, koska se rikkoisi oman näkemyksen tilanteesta. Huomataan vain se, mikä tukee omia käsityksiä, eikä anneta todellisuudelle tilaa.

Toimiihan se onneksi myös toisin päin. Olemme hyviä innostamaan toisiamme ja luomaan hyvää fiilistä. Levitämme iloa ympärillemme ja jaamme energiaa. Se saa meidät liittymään yhteen, jakamaan osaamista ja syventämään ystävyyttä. Silloinkin on helppo keskittyä siihen, mikä tukee omia näkemyksiämme ja jättää toisenlaiset viestit huomaamatta.

Parhaimmillaan työyhteisö nauttii yhteistyöstä, tuo ongelmat esille ja ne myös ratkaistaan yhdessä. Pahimmillaan viestintä on kohdennettua mustamaalausta. Yhtä usein keskustelut ovat energisoivia, ilahduttavia ja rohkaisevia. Ja kaikkea näiden ääripäiden väliltä. Viestinnässäkin on kyse siitä, mitä tapahtuu, kun työt ja ihmiset kohtaavat organisaatiossa. Inhimillistä, varmasti. Vaikuttamista, ehdottomasti. Tarkoitushakuista, ehkä. Kyse on siitä, ohjaako meitä enemmän se, mihin haluamme kiinnittää huomiota vai se, mitä todellisuudessa tapahtuu. Elämmekö enemmän viestinnässä kuin todellisuudessa.