Lannistatko huomaamatta?

Jokainen osaa kannustaa mutta myös lannistaa. Tunnistat tilanteen varmasti. Esimerkiksi palaverissa, kun et saa puheenvuoroa. Tai kun ehdotuksesi ohitetaan välinpitämättömästi edes keskustelematta. Turhauttaa, ärsyttää, tuntuu epäreilulta.

Lannistamiseen ei tarvita paljoa, vain tietty äänensävy ja sanaton viestintä. Sitä ei edes tarkoita, mutta silti se tuntuu: ”Tulitko ollenkaan ajatelleeksi että…” ”Kenen idea oikein oli…” ”Tällaiseen ei kannata käyttää aikaa…” ”Puhuitko tästä edes…”

Lannistamisen ydin on kokemus kielteisestä suhtautumisesta. Se on ohittamista, välinpitämättömyyttä, sitä, ettei tartu ratkaisua vaativiin asioihin. Lannistaminen voi olla myös epäasiallista tai epäoikeudenmukaiseksi koettua käyttäytymistä.  Se on myös sitä, ettei saa mahdollisuutta kehittyä.

Lannistamisella on pitkät jäljet. Tuntuu, ettei arvosteta ammattilaisena tai kritisoidaan harkintakykyä. Siksi kannustaminen on niin tärkeää. Se on tilan antamista keskustelulle ja ajatteluun houkuttelua. Se on tietoista kuuntelua ja kuultuun reagoimista. Mielipiteiden kysymistä ja sitä, että pyytää kertomaan lisää ja on kerrotusta kiinnostunut. Se on aitoa mukaan ottamista päätöksentekoon ja vaihtoehtojen pohtimista. Kannustaminen rakentaa luottamusta ja hyvää yhteistyötä. Niillä pärjää paremmin.